Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Posts Tagged ‘riittämättömyys’

Riittämättömyyttä ihan kaikesta ja koko ajan.
Lapselle ei riitä miljoonasosa vanhempien mielenkiinnosta
vaan siitä tulee rähinä.
Keskity siihen mitä teet.
Laske rimaa.
Ole läsnä.
Anna syliä ja haleja.
Vain aikaa ja rakkautta ei voi korvata muulla.





YK:n Lapsen oikeuksien päivänä 2013 keräsin ajatuksia MLL:n sivulta omiin tämän aamun fiiliksiin liittyen. Viimeksi osuin kirjoittamaan juuri lapsen oikeuksien päivänä neljä vuotta sitten Lapsen runon.

Read Full Post »

kolmeysin jalkojeni tunkeminen lapsen saappaisiin
onnistuu joskus huonommin kuin toiste
enkä jaksa ymmärtää, en kuunnella,
en olla aikuinen, joka ottaa vastuun

ja sitten kuitenkin joskus
seuraan hänen askeleitaan myötäeläen
muistaen ne kipeät solmut, joita voi kohdata
sillä – useimmiten sentään huolettomalla – tiellä

joskus osaan
ja siksi jaksan seuraavaankin päivään




Runotorstain 244. haaste kehottaa tällä kertaa katsomaan oman blogin hakusanoja. Virtaavissa ajatuksissa on kaikista useimmin käyty lukemassa ”lapsen runo”, joka on myös usein löydetty juuri noilla hakusanoilla. Samaan runoon lienee päädytty myös hauilla ”runo lapselle” tai ”runo lapsesta” tai näiden variaatioilla.

Haasteessa piti valita inspiroivin haku runon pohjaksi – ajatus lapsen runosta kosketti minua tänään(kin). Pyydettiin myös mahdollisuuksien mukaan sisällyttämään hakutermi runoon tai muuten kertomaan siitä. Minä valitsin nyt jälkimmäisen tavan.

Hakusanojen ehdoton ykkönen on ”haiku”. Muutenkin useat hakusanoista sisältävät termin haiku, tanka tai runo eli kaipa tämä tosiaan runoblogi on. Kakkossijalle yksittäisistä hauista pääsee jokakeväinen kestosuosikki ”lintukirpun purema”, johon ei taida täältä kuitenkaan löytyä mitään aukotonta apukeinoa.

 

Read Full Post »

vaihtoehto

Ei minulle oikeasti annettu vaihtoehtoja.
Nämä asiat vain lankesivat minulle.
Hoidan sen ja tämän ja tuon.
Pidän huolta, lohdutan, selitän.
Kuulen samat asiat kymmeneen kertaan.
Hoidan, huollan, vahdin.

Enkä minä edes odottanut vaihtoehtoja.

Vain sitä, että jättäisivät moittimatta.




Runotorstain haaste ”vaihtoehto”

Read Full Post »

Minä opetan ja sinä kuuntelet.
Sinä kuuntelet ja sinun pitää oppia.
Asiat opitaan niin kuin on määritelty
valtakunnallisessa opetussuunnitelmassa.
Ja kunnan ja koulun suunnitelmassa.
Ja niin kuin minä määrittelen.

Kirjoita ripeämmin.
Sinun pitää selviytyä tehtävistä nopeasti.
Älä kysele.
Ei saa häiritä tunnilla.
Ei tuo ole tärkeää
vaan tämä, mitä opetan juuri nyt.

* * * * *
Lapsellanne on pahoja keskittymisvaikeuksia.
Olen huolestunut hänen poissaolokohtauksistaan.
Ei ole vaikuttanut hänen oppimiseensa vielä
mutta yksi asia hänellä jäi eräällä tunnilla ymmärtämättä.
En tiedä, miten selviämme ensi vuodesta.

* * * * *
Ja minä itken jo kuukausia sitten kadonneita tähtiä.




Runotorstain haaste ”Asetelma”

Read Full Post »

Vietetään pahantuulista päivää.

Kuka hermostui ensin
ja onko sillä edes väliä.
Hetkessä talo on täynnä
kiukkua huutoa
kirkuvia pieniä ääniä
äänenmurroksen sotkemaa rähinää
pistäviä sanoja
teräviä peitsiä.

Kuka alkoi itkeä ensin
ja onko sillä edes väliä.
Kyyneleitä on enemmän kuin
pahaan oloon mahtuu.

Kuka peittäisi naulanrei’ät aidasta
ja onko sillä edes väliä.
Jätetään näkymään
ettemme unohtaisi.
Että muistaisimme
ennen kuin lyömme uusia nauloja.




Runotorstain haaste ”Jotta en unohtaisi”

Read Full Post »

Olen viimeisen viikon pohtinut, miten selviän hengissä liki kolmevuotiaan uhmakaudesta. Ensin kaikki on hyvin ja sitten menee puoli sanaa väärinpäin tai jotain mitä kukaan ei edes huomaa ja siitä alkaa järjetön kiukkukohtaus. Kuopus lyö, nipistää ja potkii minua, karjuu ja kiukuttelee. Kolme ensimmäistä lasta olivat helppoja tapauksia tähän verrattuna, jopa vauvasta asti voimakastahtoinen Esikoinen, vaikkei minullakaan ollut kovin pitkä pinna silloin nuorena äitinä. Hän kuitenkin enimmäkseen harrasti vain lattialle huutamaan heittäytymistä ja rauhoittui siitä sitten ajan kanssa.

Esikoista yritin pitää sylissä holding-terapian tapaan, mutta se ei kertakaikkiaan sopinut hänelle. Kuopuksen kohdalla olen saanut vaikutelman, että se saattaisi toimiakin, jos en itse menettäisi lyhyttäkin lyhempää pinnaani. Kuopus oli jo vauvanakin vaativa, mutta siitä selvisin jotenkin kummasti – ehkä ratkaisu oli se, että ei tarvinnut kuin antaa hänen olla äidin kyljessä koko ajan: yöllä vieressä, päivisin kantoliinassa ja aina halutessaan rinnalla.

Oman pinnani pidennykseen ja kiukkukohtauksista selviytymiseen aion ensimmäiseksi kokeilla oman yöuneni lisäämistä ja Arkitehdin viimeisimmän ajankohtaisen lastun kautta löytämäni kekseliään kasvattajan listan vinkkejä (alkuperäinen lista täällä): sylissäpitoa, kirjojen lukemista, kaikenlaista huomioimista ja hellyyttä. Yöunen lisääminen tosin näköjään alkaa vasta seuraavasta yöstä, kun pahan tapani mukaan olen jo valvonut liian lähelle puoltayötä.

Read Full Post »

En pystynyt soittamaan hoitajalle ja kysymään lisää valmistuneita labratuloksia. Minua oksetti ja huimasi ja pelotti. Pelkäsinkö sitä, mitä löytyy vai sitä, ettei mitään löydy? Mies soitti puolestani, minä ajoin autoa ja pidättelin kyyneleitä.

Kun testitulos toisensa jälkeen saa vastauksen ”negatiivinen” tai ”normaali”, pitäisikö siitä olla tyytyväinen? Kun epätietoisuuskin raastaa; se, ettei ei löydy selitystä, ei vikaa, mitä korjata, ei sairautta, jota parantaa.

Minä pelkään tiistaita. Pelkään, ettei lääkärillä ole antaa avaimia. Pelkään, että hän levittelee käsiään ja sanoo, että ”diagnostiset kriteerit eivät täyty” ennen kuin kahden viikon kuluttua. Pelkään, etten osaa vaatia lapselleni parasta mahdollista hoitoa ja vieläpä riittävän nopeasti. Pelkään että lapseni pettyy ja että minä petyn hänen kanssaan ja hänen puolestaan. Pelkään, että petän hänet sillä, etten osaa pitää hänen puoliaan. Pelkään, etten riitä.

Read Full Post »

Older Posts »