Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Posts Tagged ‘kasvamisen kipeys’

hengissä

kahden päiväkotiaamun jälkeen
olemme vielä hengissä
äiti ja tytär
vaikka joulupukin tuomia ruusutarroja
ei oikeastaan ole voinutkaan liimata kalenteriin

häntä on nimittäin kiukuttanut
vähän tai pikkuista enemmän
sillä hetkellä kun olisi pitänyt
päästää äiti töihin

viime viikolla sattui sähkökatkon pimeydessä
ihan väärä hiuspanta päähän
ja tänään oli sukissa vikaa

raasu
ei edes viisijapuolivuotias pieni
kehtaa tunnustaa
että olisi ihan mielellään
viettänyt päivänsä äidin kanssa
vaikka kouluun asti

tai ainakin eskariin

tai kukaties vaikka pidempään

Read Full Post »

minä odotin
tulisit jo maailmaan

en odottanut
niin pian näkeväni
siipiesi kantavan



Juhannustytölleni ja Runotorstaille haastesanasta odotus

Read Full Post »

Kuuntelin ja katselin joskus keväällä hyvän luennon. Siinä luovuusasiantuntija Ken Robinson väittää, että koulutus tappaa luovuuuden. Pienempien ja isompien koululaisten äitinä minusta on alkanut tuntua siltä, että Robinson on oikeassa. Jos lapsi on tarpeeksi vahva oman tiensä kulkija, hän saattaa pystyä säilyttämään luovuutensa, mutta muissa tapauksissa vaara tasapäistyä valtavirtaan on todella suuri.

Yleensä lapsi kai lähtee koulutielle avoimin mielin, innokkaana oppimaan uutta. Ymmärrän, että pitää olla valtakunnallinen opetussuunnitelma, jotta jonkinlainen yleissivistyksen taso säilyy. Ymmärrän, että tietyssä ajassa lapsen pitää oppia joitain tiettyjä asioita. Ymmärrän senkin, ettei jokaiselle luokan viidestä, viidestätoista tai varsinkaan kahdestakymmenestäviidestä oppilaasta voi opettaa omaan tahtiin hänelle sopivia asioita. Mutta se ei silti tarkoita, että nykyinen järjestelmä olisi paras tai oikea.

Edelleenkin koulujärjestelmämme on sellainen, että kiltit tytöt pärjäävät. Siis ainakin näennäisesti pärjäävät, tosin hekin uupuvat ja stressaantuvat, kuten on tutkimuksissakin todettu. Pojille lyödään helposti leima otsaan: ”keskittymisvaikeuksia”. Kiinnostua saa vain siitä, mitä opettaja esittää. Kaikkien ekaluokkalaisten on tehtävä samat aa-aa-kirjainharjoitukset ja laskettava kymmenittäin samanlaisia yksinkertaisia laskuja, vaikka taidot riittäisivät muuhunkin. Lisäksi lukemaan jo oppineen pitää toki lukea ja kirjoittaa oikeita virkkeitä. ”Läksyjä kaikille tasapuolisesti”, tuumaa opettaja, vaikka minä väännän kättä, että tässä on liian monta aikaavievää tehtävää pienelle pojalle, joka piirtää perheen kauneimmat kirjaimet hitaasti ja huolellisesti paperille.

Sitten keksitään, että keskittymisvaikeus on oikeastaan suoranainen poissaolokohtaus. Ei sillä niin väliä, että oikeastaan tätä lääketieteellistä termiä ei pitäisi käyttää siitä, että lapsi vaipuu omiin ajatuksiinsa. Ihan epänormaalia se kuitenkin on eikä lukeminenkaan ole sujuvoitunut, ja mitä ihmettä tulee kolmannesta luokasta, ja oikeastaan voisitte vaikka vaihtaa koulua, sillä tämä yhdysluokkaopetus ei varmaan sovi lapsellenne.

Kesäloma alkaa yöllisillä kauhukohtauksilla ja stressin purkamisella, jatkuvalla taistelulla pikkusiskon ja isonveljen kanssa. Ehkä riehuminen keventää lapsen oloa.

Eräänä aamuna tämä mahdottoman keskittymiskyvytön tuleva tokaluokkalainen etsii muistivihkon ja laskee. Ensin hän laskee kertolaskuja, ottaa äidiltä vastaan opin siitä, mihin kohtaan piste kuuluu laittaa, kun se oli lipsahtanut vähän liian alas. Sitten hän kysyy, miten jakolaskuja lasketaan ja harjoittelee. Illalla hän lukee pitkän sadun pikkusiskolle ääneen sujuvasti ja ilmeikkäästi.

Kesäloma ei ole vielä aivan puolessa välissä. Lapsi ei ajattele elokuista koulun alkamista mutta äitiä se mietityttää.

Read Full Post »

Minä opetan ja sinä kuuntelet.
Sinä kuuntelet ja sinun pitää oppia.
Asiat opitaan niin kuin on määritelty
valtakunnallisessa opetussuunnitelmassa.
Ja kunnan ja koulun suunnitelmassa.
Ja niin kuin minä määrittelen.

Kirjoita ripeämmin.
Sinun pitää selviytyä tehtävistä nopeasti.
Älä kysele.
Ei saa häiritä tunnilla.
Ei tuo ole tärkeää
vaan tämä, mitä opetan juuri nyt.

* * * * *
Lapsellanne on pahoja keskittymisvaikeuksia.
Olen huolestunut hänen poissaolokohtauksistaan.
Ei ole vaikuttanut hänen oppimiseensa vielä
mutta yksi asia hänellä jäi eräällä tunnilla ymmärtämättä.
En tiedä, miten selviämme ensi vuodesta.

* * * * *
Ja minä itken jo kuukausia sitten kadonneita tähtiä.




Runotorstain haaste ”Asetelma”

Read Full Post »

Uusilla koululaisilla jännityskuplia mahassaan.
Minä yritän totutella puhjenneeseen kuplaani –
lapseni eivät ikuisesti pysy pieninä,
perheeseen ei voi tulla loputtomasti lisää pikkuisia,
minä olen muutakin kuin äiti.
Oma elämä, mitä se on?

Menneet kuplat haurastuvat.
Uusia haaveita ja suunnitelmia kuplii
mutta väsyneemmin kuin nuorempana.
Osata elää tässä hetkessä,
ehkä saavutan sen.
Ei alati yhdessä,
ei ainoastaan erillään.
Oma elämä.

Read Full Post »

Mies Kakkoselle (12 v) äänenmurroksesta: ”Sitä, kun aikoo sanoa ’sauna’ mutta tuleekin kukkokiekuu.”

Read Full Post »

Olen viimeisen viikon pohtinut, miten selviän hengissä liki kolmevuotiaan uhmakaudesta. Ensin kaikki on hyvin ja sitten menee puoli sanaa väärinpäin tai jotain mitä kukaan ei edes huomaa ja siitä alkaa järjetön kiukkukohtaus. Kuopus lyö, nipistää ja potkii minua, karjuu ja kiukuttelee. Kolme ensimmäistä lasta olivat helppoja tapauksia tähän verrattuna, jopa vauvasta asti voimakastahtoinen Esikoinen, vaikkei minullakaan ollut kovin pitkä pinna silloin nuorena äitinä. Hän kuitenkin enimmäkseen harrasti vain lattialle huutamaan heittäytymistä ja rauhoittui siitä sitten ajan kanssa.

Esikoista yritin pitää sylissä holding-terapian tapaan, mutta se ei kertakaikkiaan sopinut hänelle. Kuopuksen kohdalla olen saanut vaikutelman, että se saattaisi toimiakin, jos en itse menettäisi lyhyttäkin lyhempää pinnaani. Kuopus oli jo vauvanakin vaativa, mutta siitä selvisin jotenkin kummasti – ehkä ratkaisu oli se, että ei tarvinnut kuin antaa hänen olla äidin kyljessä koko ajan: yöllä vieressä, päivisin kantoliinassa ja aina halutessaan rinnalla.

Oman pinnani pidennykseen ja kiukkukohtauksista selviytymiseen aion ensimmäiseksi kokeilla oman yöuneni lisäämistä ja Arkitehdin viimeisimmän ajankohtaisen lastun kautta löytämäni kekseliään kasvattajan listan vinkkejä (alkuperäinen lista täällä): sylissäpitoa, kirjojen lukemista, kaikenlaista huomioimista ja hellyyttä. Yöunen lisääminen tosin näköjään alkaa vasta seuraavasta yöstä, kun pahan tapani mukaan olen jo valvonut liian lähelle puoltayötä.

Read Full Post »

Older Posts »