Feeds:
Artikkelit
Kommentit

hämäläisen hymiöt

hymiöt jäivät huomaamatta
vaikka hymy olisi voinut kulkea korvasta korvaan

kaksi päivää ennen määräaikaa
ja sinne se meni
– viralliseen tarkastukseen

iso g

hymyilen

kevät

Lumi narisee sauvojen alla
mutta mieli on jo mullassa.
Herään vähemmälläkin kahvilla.

Nythän on näin

Nythän on näin
että jos munii kukko
niin mitenkäpäin
sitten aukeaa lukko,
sisältäkö munasta
vai sinnepäin
kuin tipunen junasta.

Vaan ehkä on niin
että muniikin kettu
ja omelettia silloin
maustaa pettu.
Ja jos karhun munissa
mustikka maistuu,
miten ihmeessä niistä
kokkeli paistuu?

Mutta jos kaikki
alkoikin kanasta
eikä kuoren sisältä tipusta,
saatko silloin kiinni sanasta,
etten hukkaan sitä ripusta?

Vaan nythän päästiin suteen,
joka tarinan kuuli,
ja hetkisen kai
sitä todeksi luuli,
kunnes se huomasi
– vain silmänruokaa
pyöritti kuomasi.





Runotorstain 279. haaste oli kirjoittaa lapselle runo ”tipusta” tai ”tipuista”. Oikeasti kirjoitin tämän runon Virtaavien ajatusten synttäriarvonnan voittajalle Isopeikolle puolipullean voittokirjeen saatteeksi, mutta peikothan ovat vähän kuin lapsia, eikö? Riimittelen harvoin, mutta nyt innostuin peikkomaisissa ajatuksissa vahingossa siitäkin runotyylistä.

2013-03-22-0071

Ensimmäisen järjestämäni blogiarvonnan suoritti tänä aamuna 6½-vuotias runotyttöni Kuopus, joka kirjoitti ensimmäisen oman runonsa viime marraskuussa. Virallisena valvojana toimi ihana Esikoinen, jonka pitkän vierailun ansiosta Kuopus sai jäädä viettämään siskopäivää kotiin, vaikka minä lähdin yliopistolle. On muuten ensimmäinen kerta, kun Kuopus suostui jättämään eskaripäivän väliin eli siellä on yleensä tosi kivaa.

Suoritetussa arvonnassa oli mukana kuuden synttäripäivitystä kommentoineen nimilaput ja Kuopus nosti niistä esiin Isopeikon lapun. Onnea! Otan yhteyttä lupaamani pikkupalkinnon toimittamiseksi. Ehkä sitä pientä omin kätösin tehtyä pitää vielä vähän viimeistelläkin, mutta ehtii varmaankin ennen pääsiäistä.

 

2013-03-18-0065

 

ystävä

korvat yhteen suuntaan
kuuntelisi vain ylistyksen sanoja
oletpa ahkera, ehditpä moneen, osaatpa tuonkin

mutta sinuun voin luottaa
anna totuuden viiltää




Runotorstain 277. haaste ”ihmisen paras ystävä”.

Virtaavat ajatukset täyttää ensi sunnuntaina viisi vuotta. Mielestäni on siis aika luoda katsaus menneiseen viisivuotiskauteen.

Vuonna 2008 olin pyöritellyt blogin aloittamista mielessäni jo yli vuoden päivät mutta alkuun minut sysäsi lopulta osallistuminen Minni Niemelän imetystarina-aiheiseen äitien avoimeen verkkosanataideryhmään. ”I make milk, what’s your superpower?” oli osa Minnin gradua, jonka hän teki Jyväskylän yliopiston kirjoittamisen maisteriohjelmassa. Ja kas, viidessä vuodessa kehä on kiertynyt ympäri niin, että nyt olen itse juuri aloittanut kirjoittamisen perusopinnot Jyväskylän avoimessa yliopistossa. Sitä en tiedä, etenenkö maisteriopintoihin asti mutta ei sekään kai täysin poissuljettua olisi.

Pian blogini laajeni imetystarinoista arjesta kumpuaviin runoihin ja muuhun tarinointiin. Ensimmäisen kerran osallistuin Runotorstai-haasteeseen saman vuoden toukokuussa pyykkärin tankalla. Sittemmin torstairunoja on kertynyt Virtaavissa ajatuksissa jo 99 kappaletta ja sen lisäksi yksi varsinaisen osallistuminen saarivaltionkielisessä blogissani (ja yksi käännös ja pari muuta Runotorstain inspiroimaa). Aihetta juhlaan on siis tässäkin: ensimmäiset sata torstairunoani kirjoitettuna.

Muuten runoja löytyy ”vain” reilusti alle 200 kappaletta. Lastuja ei ylipäänsä ole ilmestynyt päivittäin eikä aina edes viikottain. Tilastoissa näkyy 318 lastua, 1463 kommenttia ja vajaa 25000 katselua. Katselutilasto tosin on vain noin neljän vuoden ajalta, sillä Virtaavat ajatukset sijaitsivat ensin Bloggerissa mutta siirtyivät sitten tänne WordPressin puolelle. Eniten kävijöitä on tähän mennessä ollut 4.2.2010, jolloin julkaisin kaksi lastua, kahdeksan viikon torstairunon ja pahoittelun roskapostiongelmasta. Tilastoista taidan muuten tykätä, sillä julkaisin jo heti blogini alkuvaiheessa perheemme vuoden pyykkitilaston.

Useimmin blogiin on tultu etsimään haikuja, tietoa lintukirpun puremista tai runoa lapselle. Lapsen runoa etsivät ovat yleensä päätyneet tähän YK:n lapsen oikeuksien päivän innoittamaan torstairunooni, joka ei omasta mielestäni ole mikään helmi. Kyseinen runoni löytyy myös lainattuna eräästä AMK-opinnäytetyöstä mutta mainintaa runon tekijästä tai lähteestä siitä työstä ei valitettavasti löydy. Tekijänoikeudet ovatkin niin suhteellinen käsite nykyaikana. Olen toki itsekin lainannut joitakin kertoja toisten sanoja mutta kyllä selvittänyt tekijän asianmukaisesti ja antanut hänelle kunnian.

Viiden vuoden aikana olen vanhentunut viisi vuotta (ylläri-ylläri) ja muuttunut kai virallisesti keski-ikäiseksi. Olen vieläkin opiskelija mutta toivottavasti en enää pitkään, sillä graduni alkaa olla loppusuoralla. Lapsista vanhin on muuttanut omilleen eli perhe on ensimmäistä kertaa pienentynyt. Tänä vuonna kuopuskin lähtee koulutielle. Viidessä vuodessa olen uskaltanut alkaa kutsua itseäni kirjoittajaksi.

Synttäreiden kunniaksi järjestän arvonnan ja tämä on siis kuulkaa aivan ennennäkemätöntä: Minulla on tapana vain voittaa arvonnoissa, ei järjestää sellaisia. Mutta nyt järjestän ja osallistua voit helposti jättämällä kommenttisi. Palkinnoksi voittaja saa jotakin pääsiäiseen sopivaa pientä omin käsin tehtyä… Arvonnan suoritan varmaankin syntymäpäivän 17.3. iltana.

kiertyisin kerälle

kiertyisin pehmeälle kerälle ja kehräisin

ojentaisit sormesi ja silittäisit

tuntisit miten vanha sydämeni lyö

minä kuulisin tasaisen hengityksesi

ja kehräisin ja käpertyisin syliisi

sinä kuulisit tasaisen hengitykseni

ja minä kehräisin

ja tuntisin miten vanha sydämesi lyö

 



Runotorstain 276. haasteena on kuva, jossa on Christopher Paudissin öljymaalaus Einen Brief lesender alter Mann mit seiner Katze.

Muoks. 1.3.2013. Saarivaltionkielinen runo saman innoituksen jatkona löytyy bythebirdriver-blogistani

Jos olisin vesi, virtaisin kivien välissä hiljaa laulaen.
Jos olisin kukka, avaisin silmäni ihmettelemään, kuinka sininen taivas onkaan.
Jos olisin eläin, kiertyisin kerälle ja kehräisin sydämeesi rauhan.
Jos olisin soitin, helkkyisin tuulessa niin hiljaa, että vain vaivoin kuulisit helinäni huminan yli.
Jos olisin hedelmä, narskuisin hampaissasi ja saisin sinut irvistämään kirpeyttäni.
Jos olisin talo, sulkisin sateen ulkopuolelleni.
Jos olisin kirja, en päättyisi koskaan.
Jos olisin maisema, et näkisi ylitseni.
Jos olisin juoma, jäisit janoiseksi.
Jos olisin puu, kuoreni halkeaisi paikka paikoin.
Jos olisin joku, tahtoisin joskus olla joku muu.
Jos olisin valaisin, ohjaisin sinua polkusi mutkissa.

 

Pitkästä aikaa lueskelin syötteenlukijan satoa. Pitkästä aikaa kirjoitin  tänne. Rooibos oli vastannut Deen haasteeseen ja minä innostuin. Jotain näistä ajatuksista voisi joskus kehitellä eteenpäin…

Muuten olen sentään kirjoittanut. Kirjoittanut gradua, oppimispäiväkirjaa ja kirjoittamisen perusopintojen ensimmäisen kurssin tehtäviä. Kiireisenä tässä pysyy mutta on myös innostavaa.

kirjasto

huonomuistinen syyllistyy helposti
äiti, mulla ei ole kirjastokorttia
sanoo neljäsluokkalainen surkeana
enkä minä muista onko vai ei
ja niin marssimme kirjastoon
haemme kuusivuotiaalle oman kirjastokortin
sillä onhan se koululaisen kortti
tietokoneen tiedoissa
ja myös kotona laatikossa

äidillä helpotus harteilla
 
kotimatkalla
takapenkillä luetaan ahkerasti
 

 
Runotorstain 271. haastesana on ’kirjasto’. Huomaathan, että torstaiblogit ovat muuttaneet uuteen osoitteeseen.

tänä vuonna

tänä vuonna
ja siis ihan varmasti
uskottehan
sillä en aio nyt antaa periksi
enkä joutua saamattomuuden valtaan

tänä vuonna
ihan varmasti

ihan vuorenvarmasti

hankin kyllä ne moniteholasit