Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Ylitän huomenna yhden mukavuusalueen. Pidän muutamalle ihmiselle koulutuksen, tosin aiheesta, jonka tunnen melko hyvin, vaikken ole ollutkaan viime kuukausina kovin aktiivinen: blogit ja blog(g)aaminen.

Kirjoitin viimeistä kalvoa ja etsin, millä kuvittaisin sen.

Blogosfääri. Blogistania. Blogistan. Blogiverse.

Blogimaailma on yhteisöllinen. Siellä voidaan tulla ystäviksi, vaikka ei olisi koskaan tavattukaan IRL. (In real life, siis oikeassa elämässä eikä vain virtuaalimaailmassa.) Ystäviä ei voi koskaan olla liikaa.

 

Etsintäni kuljetti minut tunnustukseen, jonka on lähettänyt liikkeelle Katja Viherpiiperrystä-blogista. Tunnustuksen kaunis kuvitus on Katjan tyttären käsialaa.

Minulla on moniakin blogiystäviä, jotka ansaitsisivat tämän tunnustuksen, mutta yksi on niin ylitse muiden, että lähetän sen vain hänelle. SusuPetal jaksaa aina piipahtaessaan kirjoittaa jotakin, joka auttaa jaksamaan seuraavan etapin. Ole hyvä, Susu.

 

Mainokset

Kumman hiljaista

En yleensä ole hiljainen. Nyt olen ollut. Ihan muuten vaan.

Väsyinkö kirjoittamaan? Muita blogejakaan en ole lukenut, kun Google Readerin lakkaaminen tuli yhtäkkiä muutaman kuukauden varoitusajasta huolimatta. Sain jotenkin siirrettyä ainakin enimmät syötetilaukseni johonkin toiseen syötteenlukijaan mutta en edes muista sen nimeä, koska en ole käyttänyt sitä. Siis koska en ole muistanut käyttää sitä.

Työtä etsin, omaa paikkaani tässä maailmassa ihmettelen, lyhytkurssin käyneenä olen liiketoimintasuunnitelman viimeistelyä vailla valmis perustamaan yhden naisen yrityksen, koti on edelleen kaaoksessa.

Löytyisikö naiselle senkäranka ja selkärankaan ryhti sillä, että siivoaisi gradun jäljiltä kaaostuneen työpöytänsä?

Kevät meni jossain sumussa. Gradua, nilkan nyrjähdystä joka osoittautuikin murtumaksi, gradua, gradua, gradua ja nilkkaleikkausta, kun ei koipi konservatiivisella hoidolla parantunutkaan.

Eilinen palkitsi kevään aherruksen, kun kävin publiikissa noutamassa todistukseni. Samalla sain haettua painosta graduni (meidän laitoksella niitä ei tarvitse itse painattaa kansiin arvosteluvaiheessa vaan kukin sitten painattaa itselleen, jos painattaa).

Ajelehdin. Nilkkaleikkauksen suoma sairasloma näennäisesti lykkää päätöksien tekemistä mutta selailen silti välillä työpaikkasivuja ja mietin yrityskuvioita. Keski-ikäisen ja monta monituista kotiäitivuotta viettäneen ei ole helppoa työllistyä uudelle alalle.

Unelmoin mutta en tiedä ihan tarkalleen, mistä.

hämäläisen hymiöt

hymiöt jäivät huomaamatta
vaikka hymy olisi voinut kulkea korvasta korvaan

kaksi päivää ennen määräaikaa
ja sinne se meni
– viralliseen tarkastukseen

iso g

hymyilen

kevät

Lumi narisee sauvojen alla
mutta mieli on jo mullassa.
Herään vähemmälläkin kahvilla.

Nythän on näin

Nythän on näin
että jos munii kukko
niin mitenkäpäin
sitten aukeaa lukko,
sisältäkö munasta
vai sinnepäin
kuin tipunen junasta.

Vaan ehkä on niin
että muniikin kettu
ja omelettia silloin
maustaa pettu.
Ja jos karhun munissa
mustikka maistuu,
miten ihmeessä niistä
kokkeli paistuu?

Mutta jos kaikki
alkoikin kanasta
eikä kuoren sisältä tipusta,
saatko silloin kiinni sanasta,
etten hukkaan sitä ripusta?

Vaan nythän päästiin suteen,
joka tarinan kuuli,
ja hetkisen kai
sitä todeksi luuli,
kunnes se huomasi
– vain silmänruokaa
pyöritti kuomasi.





Runotorstain 279. haaste oli kirjoittaa lapselle runo ”tipusta” tai ”tipuista”. Oikeasti kirjoitin tämän runon Virtaavien ajatusten synttäriarvonnan voittajalle Isopeikolle puolipullean voittokirjeen saatteeksi, mutta peikothan ovat vähän kuin lapsia, eikö? Riimittelen harvoin, mutta nyt innostuin peikkomaisissa ajatuksissa vahingossa siitäkin runotyylistä.

2013-03-22-0071

Ensimmäisen järjestämäni blogiarvonnan suoritti tänä aamuna 6½-vuotias runotyttöni Kuopus, joka kirjoitti ensimmäisen oman runonsa viime marraskuussa. Virallisena valvojana toimi ihana Esikoinen, jonka pitkän vierailun ansiosta Kuopus sai jäädä viettämään siskopäivää kotiin, vaikka minä lähdin yliopistolle. On muuten ensimmäinen kerta, kun Kuopus suostui jättämään eskaripäivän väliin eli siellä on yleensä tosi kivaa.

Suoritetussa arvonnassa oli mukana kuuden synttäripäivitystä kommentoineen nimilaput ja Kuopus nosti niistä esiin Isopeikon lapun. Onnea! Otan yhteyttä lupaamani pikkupalkinnon toimittamiseksi. Ehkä sitä pientä omin kätösin tehtyä pitää vielä vähän viimeistelläkin, mutta ehtii varmaankin ennen pääsiäistä.

 

2013-03-18-0065