Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Archive for the ‘runoja’ Category

r a k k a u s

riitaa pitkästä rauhasta
aamu-uniselle annettua hiljaisuutta
kauniita sovun sanoja
keskustelua kestoaiheista
arvoa erilaisille mielipiteille
uuden uskaltamista
saunan puhdistamia mieliä

 

 

Runotorstain 314. haaste ”rakkaus”

Read Full Post »

lukossa

Itsensä on ensin hukattava
ennen kuin voi löytää
ja avata ruosteiset lukot.

 

 

Runotorstain 313. haaste on ”lukossa”.

Read Full Post »

hopeaa

Pakkasella muistaa nenäkarvojen olemassaolon.
Kuun loiste kuhmuisella hangella,
jos sitä edes hangeksi voi sanoa,
ja vielä viikko sitten istutettiin kukkasipuleita.
Koivujen ohuet oksat
hopeisena massana horisontissa.

Read Full Post »

kaamos

kun olisikin supernainen
joka ratkaisisi kaikki ongelmat
nälänhädän, budjettien leikkaukset
ja likaiset ikkunat

vaivainen valonsäde
sammuu marraskuun tuuliin




Pitkästä aikaa taas runotorstaissa mukana, 303. haaste on ”kaamos”. Ja ensi viikolla haasteet muuttavat Bloggeriin.

Read Full Post »

aavistus

voisi ehkä kenties olla niin että aavistin
tai jossain tapauksessa mahdollisesti jopa tiesin
ei näistä irti pääse, esseistä ja muista
tehtävää toisensa perään ja aina viime tipassa
ikuisesti opiskelija






Runotorstain 297. haaste ”aavistus”

Read Full Post »

Nythän on näin

Nythän on näin
että jos munii kukko
niin mitenkäpäin
sitten aukeaa lukko,
sisältäkö munasta
vai sinnepäin
kuin tipunen junasta.

Vaan ehkä on niin
että muniikin kettu
ja omelettia silloin
maustaa pettu.
Ja jos karhun munissa
mustikka maistuu,
miten ihmeessä niistä
kokkeli paistuu?

Mutta jos kaikki
alkoikin kanasta
eikä kuoren sisältä tipusta,
saatko silloin kiinni sanasta,
etten hukkaan sitä ripusta?

Vaan nythän päästiin suteen,
joka tarinan kuuli,
ja hetkisen kai
sitä todeksi luuli,
kunnes se huomasi
– vain silmänruokaa
pyöritti kuomasi.





Runotorstain 279. haaste oli kirjoittaa lapselle runo ”tipusta” tai ”tipuista”. Oikeasti kirjoitin tämän runon Virtaavien ajatusten synttäriarvonnan voittajalle Isopeikolle puolipullean voittokirjeen saatteeksi, mutta peikothan ovat vähän kuin lapsia, eikö? Riimittelen harvoin, mutta nyt innostuin peikkomaisissa ajatuksissa vahingossa siitäkin runotyylistä.

2013-03-22-0071

Read Full Post »

ystävä

korvat yhteen suuntaan
kuuntelisi vain ylistyksen sanoja
oletpa ahkera, ehditpä moneen, osaatpa tuonkin

mutta sinuun voin luottaa
anna totuuden viiltää




Runotorstain 277. haaste ”ihmisen paras ystävä”.

Read Full Post »

Older Posts »