Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Archive for the ‘meemit’ Category

Jos olisin vesi, virtaisin kivien välissä hiljaa laulaen.
Jos olisin kukka, avaisin silmäni ihmettelemään, kuinka sininen taivas onkaan.
Jos olisin eläin, kiertyisin kerälle ja kehräisin sydämeesi rauhan.
Jos olisin soitin, helkkyisin tuulessa niin hiljaa, että vain vaivoin kuulisit helinäni huminan yli.
Jos olisin hedelmä, narskuisin hampaissasi ja saisin sinut irvistämään kirpeyttäni.
Jos olisin talo, sulkisin sateen ulkopuolelleni.
Jos olisin kirja, en päättyisi koskaan.
Jos olisin maisema, et näkisi ylitseni.
Jos olisin juoma, jäisit janoiseksi.
Jos olisin puu, kuoreni halkeaisi paikka paikoin.
Jos olisin joku, tahtoisin joskus olla joku muu.
Jos olisin valaisin, ohjaisin sinua polkusi mutkissa.

 

Pitkästä aikaa lueskelin syötteenlukijan satoa. Pitkästä aikaa kirjoitin  tänne. Rooibos oli vastannut Deen haasteeseen ja minä innostuin. Jotain näistä ajatuksista voisi joskus kehitellä eteenpäin…

Muuten olen sentään kirjoittanut. Kirjoittanut gradua, oppimispäiväkirjaa ja kirjoittamisen perusopintojen ensimmäisen kurssin tehtäviä. Kiireisenä tässä pysyy mutta on myös innostavaa.

Read Full Post »

Arkitehti heitti minua prenikalla jo jokin aika sitten. Vastaanotan sen ilahtuneena ja tunnustan edes jotain sinne päin, kuten prenikan ehdoissa taidetaan odottaa minun tekevän. Siis seitsemän tunnustusta ja prenikka kiertoon – jälkimmäisestä kuitenkin lintsaan tällä(kin) kertaa. Ota haasteesta koppi, jos sinusta tuntuu siltä!

1. Olen viimetippaihminen. Tämä ei tosin monista minut tuntevista henkilöistä ole mikään uusi eikä yllättävä tunnustus. Usein aloitan hommat liian myöhään mutta saatan silti saada valmiiksi ajoissa.

2. Pitkähkön ompelutaukoni katkaisi tammi-helmikuun suururakka eli vanhojenpäiväpuvun ompeleminen ihanalle Esikoiselle. Tämä on yksi todiste viimetippailusta, sillä aloitin projektin vasta n. kuukautta ennen deadlinea, vaikka tarvikkeet hankittiin jo syksyllä ajoissa.

3. Suururakka tuntui lopulta yllättävän pieneltä hommalta, paitsi niskassa ja hartioissa.

4. Syötteenlukijassani näkyy nyt 293 lukematonta blogilastua ja se on ihan liikaa.

5. En ole moneen viikkoon kirjoittanut yhtään runoa.

6. Pakoilen opiskelua siivoamalla ja siivoamista opiskelemalla. Silti tehtävät roikkuvat puolivalmiina eikä koti ole siisti. Missä vika… 😉

7. Voisin välillä vaihtaa lapseni johonkin… no johonkin äänettömään. Koska se ei onnistu, käytän kuulosuojaimia.

Nämä tunnustukset satunnaisina huomioina itsestäni. Pääasia, että sain taas kynän toimimaan, tai siis näppäimistön. Ehkä runojakin syntyy vielä tänä vuonna.

Read Full Post »

1. Tämä haaste sai alkunsa Satakielen sanoin – blogista. Kerro kuka sinut haastoi.

2. Kirjaa ohjeet ja liitä tunnustuskuva blogiisi.

3. Valikoi kirjoituksiesi joukosta onnistunut teksti, josta olet syystäkin ylpeä. Teksti voi olla esimerkiksi runo, novelli tai katkelma romaanista.

4. Luonnehdi valitsemaasi tekstiä yleisluontoisesti. (haiku, eläinsatu, dialogi, maisemakuvaus jne.)

5. Listaa ainakin viisi tekijää, jotka tekevät tekstistä onnistuneen.

6. Lähetä haaste kommentin muodossa eteenpäin niin monelle kirjoittajaystävällesi kuin itse haluat.

Minä sain Kirjoittajan helmi -haasteen Aimariilta Pollen suuret saappaat -blogista jo viikkoja sitten. Aimarii valitsi omaksi helmekseen koskettavan novellin. Itseltäni ei juuri novelleja löydy, ei edes pöytälaatikosta. Runot ovat minun tekstilajini, siitä ei pääse yli eikä ympäri. Siispä valitsen omaksi helmekseni runon, mutta minkä niistä?

Runoistani suuri osa on tankoja, vähän myös haikuja, ja loput ovat vain joitakin määrämuotoa vailla olevia otteita ajatusvirrasta. Blogiini tullaan usein hakusanalla ’tanka’ ja päädytään silloin tähän pohdintaan runoudesta, joka syntyi runotorstain tankahaasteen innoittamana. Moniin tankoihini olenkin tyytyväinen, vaikkakaan en kaikkiin.

Koska on vaikea valita yhtä ylitse muiden, päätin valita rakkaimmista runoistani yhden tankan, yhden haikun ja pari ajatusvirran otetta.

Valitsemani tanka on välähdys keväisestä illasta. Valitsemani haiku puolestaan kuvaa syksyyn kääntyvää kesää, sadonkorjuun aikaa. Nämä valintani edustavat omista runoistani mielestäni parhaiten japanilaistyylisiä runoja: luontoa karussa kauneudessaan, hetken tunnelmaa vähän ulkopuolelta katsottuna.


hiljaa hämärtyy
tuulen riepottamana
lehtikuuset ja
kimalaisorkesteri
mustikatkin kukassa



niin suurin siivin
lensi pellolle kurki
satoa korjaan



Kahdessa muussa valitsemassani runossa on samaa pelkistyksen tunnelmaa. Ehkä se on tavaramerkkini, vaikka usein koenkin, että en osaa karsia sanoja riittävästi. Ensimmäinen näistä on elämän alkamista, toinen päättymistä – niin elämä kiertää kehää.


uuden talon sauna ei tuoksu savulta
ei tarvinnut yöllä polttoihin herättyä
laittaa puita uuniin
saunan hämyssä silti
otin vastaan kirpeimmät kivut
kesäaamun valoon synnyit



Kuuntelen sadetta
kuinka se hakkaa
syksyn sointuja
Kesä jäi kesken
olisin vielä kukkinut



Lähetän haasteen eteenpäin haikumestari Marjattah:lle, jonka haikuja luen ihaillen ja iloiten. Muitakin hänen juttujaan toki mielelläni lueskelen.

Read Full Post »

Mitä hullua?

Arkitehdilta huomasin Sirokon haasteen: mitä hullua ulkosuomalaiset ovat kotimaastaan raahanneet tai sisäsuomalaiset ulkomaanmatkoiltaan tuoneet. On siis ihan pakko jakaa tämä teille.

Vuosituhannen alkupuolella muutimme saarivaltakuntaan pariksi vuodeksi oikein ison muuttokuorman kera. Jo puolen vuoden oleskelun jälkeen alkoi silti tuntua siltä, että jotain puuttuu ja pahasti. Niinpä hiihtolomareissulla teimme tilauksen ja seuraavalla reissulla kuukauden kuluttua (mummun hautajaiset) mukanamme Englantiin matkasi sauna. Valmistaja oikein sovitti telttasaunan kiukaankin sikäläiseen jännitteeseen sopivaksi, vaikkei se paljon suomalaisesta poikennutkaan. Yhdessä laatikossa oli teltta tarvikkeineen, toisessa kiuas ja kiviä, kolmannessa lauteet. Sallitut painorajat eivät ylittyneet, kun matkustajina oli yksi aikuinen ja kaksi lasta. Kuvia paketeista emme tainneet ottaa…

Heathrow’ssa huomasin yhdessä laatikossa ”security checked” -teipit. Seuraavat puolitoistavuotta aina saunoessamme naureskelimme, että onhan näillä lauteilla hyvä istua, kun ovat oikein turvatarkastetut.

(Suomeen telttasauna ei muuttanut takaisin, se löysi hyvän uuden kodin brittiläis-suomalaisessa perheessä. Innokkain saunoja on kuulemma perheen brittiäiti. Me pidimme saunaa autotallissa, en tiedä, minne he sen sijoittivat. Ikinä en niin kosteissa löylyissä ole sen jälkeen enää ollut. Eksoottista oli sitten juosta autotallista yläkertaan suihkuun, sisäkautta tosin.)

Read Full Post »

Runoviikko

Aamulla Kolmosta eskariin kuljettaessani auton radio oli jostain syystä Lahden radion kanavalla. Sieltä kuulin, että nyt on Runoviikko, siis ainakin Lahdessa. Ensimmäinen ajatukseni oli, että voisihan Virtaavissa ajatuksissakin viettää Runoviikkoa ja kirjoittaa (tai ainakin julkaista) joka päivä yhden runon. Tänään oikeastaan minulta on jo runo tullut, edellinen lastuni nimittäin ilmestyi jonkin verran tämän päivän puolella, kun epämääräinen ahdistus ei päästänyt minua nukkumaan ennen kuin olin sen sanoiksi pukenut.

Lahtelaisten Runoviikon innostamana haastan kaikki blogiini eksyvät kirjoittamaan runon, vaikka yhden koko tätä viikkoa kohden tai oman runon joka päivälle. Itse yritän saada jokapäiväisen runoni tehtyä, tosin kalenteri näyttää aika ahdistavalta. Mutta runohan on hyvä pakotie, stressinpurku tai sijaistoiminto minkä tahansa tähdellisemmän uhatessa omalla kiireellisyydellään ja erinomaisuudellaan. 😉

Mukavaa olisi, jos jättäisitte kommenttiin osoitteen, josta runonne löytää.

Muokattu 15.5.09
Haasteeseeni ovat tarttuneet

Aimarii blogissaan Pollen suuret saappaat tiistaina, keskiviikkona ja torstaina, samoin perjantaina (tämä on samalla myös tämän viikon Runotorstai-runo).
Susupetal täällä
Arleena Sanomissaan tällä runolla.
Kahil77 blogissaan Onnelliset tällä runolla

Read Full Post »

Tänä vuonna

SusuPetalilta sieppasin hänen tekemänsä meemin. Listasta tummennetaan ne kohdat, jotka kolahtavat itseen. Surkeasti nukutun yön jälkeinen väsymasennusaamu ei ole paras hetki tämän listan miettimiseen mutta yritän päästä sen olon yli ja muistaa toisenlaisiakin päiviä. Olen luonteeltani optimisti – epäilen jo ennakkoon, että sen huomaa listastani.

TÄNÄ VUONNA

olen nauranut niin, että vatsaan sattuu
olen saanut joulukoristeet kerättyä pois ennen laskiaista
olen herännyt aamulla ja ollut innoissani uudesta päivästä
olen nukahtanut illalla ilman pelkoa
olen kävellyt metsässä ja nauttinut pakkasesta
olen katsonut kotia ja miettinyt, että onpa täällä siistiä
olen uskonut kykyihini
olen uskonut jaksamiseeni
olen nähnyt tulevaisuuden valoisana
olen ylipäänsä uskaltanut ajatella, että tuleva on tulossa
olen nauttinut muiden ihmisten seurasta
olen huomannut, että taivas on välillä sininen
olen ollut iloinen
olen päättänyt olla murehtimatta
olen ollut innoissani jostakin asiasta
olen ollut onnellinen
olen ollut sitä mieltä, että elämä on oikeastaan aika ihanaa

Hmm… tulipa aika ”musta” lista. Olen tosiaankin optimisti. Sieppaa tästä meemi itsellesi ja ota siihen mukaan vähän optimismiani ja iloista hymyäni – lupaan hymyillä päiväsi aurinkoisemmaksi. Ystävyydellä jl

Read Full Post »

Omituista

Apuva. Nyt se sitten iski minuunkin – omituisuusmeemi. Kiitos Katjalle, saan nyt minäkin vuorostani kaivella itsestäni julkisuuteen kaikenlaista omituista. Meemin säännöt kuuluvat näin:

Paljastan viisi omituista tapaani. Tämän jälkeen valitsen seuraavat viisi ihmistä, jotka haastan tekemään saman perästä. Heidän tulee myös kirjoittaa nämä säännöt merkintäänsä. Linkitän haastamani ihmiset tämän merkinnän loppuun ja käyn ilmoittamassa heidän kommenttilaatikkoihinsa haasteesta ja tästä merkinnästä.

1. Omituisesta tulee mieleeni aina Röllin laulu Omituisten otusten kerho, jonka laulan aina Ooooomituisten otusten kerho entisen koiramme kunniaksi. Oomituinen nimi sillä koiralla olikin 😉 – minulla oli pakottava tarve kehittää ”ensimmäiselle lapsellemme” nimeksi jokin tekninen termi ja se oli siis suomalaistettu muoto ohmista. Vastus mikä vastus…

2. Rakastan lukemista mutten saa aikaiseksi luettua mitään nykyään. Ei romaanin romaania. Sentään jokunen blogimerkintä viikossa, ja pakollista opiskelukamaa välillä.

3. Jos lukisin jotain niin varmaankin jonkin Pottereista sen sadannen kerran, todennäköisemmin englanniksi vaikka ne ovat kirjahyllyssä myös suomeksi. Jostain syystä ne kirjat tuovat minulle suurta iloa.

4. Käsityöintoni on vähän kuin kirjojen lukeminen, harvoin valmistuu jokunen peräkkäinen työ, ja sitten suurimman osan vuotta keskeneräiset odottavat toimenpiteitä. Kunnes ovat lapsille liian pieniä jo ennen valmistumistaan tai jotain muuta mukavaa.

5. Olen kauhean kiireinen koko ajan, vaikka olen kotiäiti, jonka koti on hunningolla (lue: totaalisessa kaaoksessa) ja jonka lapset leikkivät tyytyväisenä itsekseen (paitsi silloin kuin tappelevat eli aika usein, tai valittavat tekemisen puutetta).

Viiden omituisuuksiaan vielä kaivelemattoman ihmisen löytäminen sitten onkin haasteellisempaa. Muistini on hatara ja hakutoiminto toimii miten toimii (ja kuten käyttäjä osaa sitä käyttää), joten minä nyt vain toivon, ettette ole vielä tätä haastetta saaneet. Heitän omituisen haasteen siis Arleenalle, Fannylle, Jamsille ja Utukalle. Viidentenä heitän sen vielä blogittomalle ystävälleni Mamma_74:lle. Jos joku teistä on tähän jo vastannut niin älkää ottako paineita. Älkääkä muutenkaan ottako paineita. 😉

Read Full Post »