Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Archive for the ‘kirjoja’ Category

Ja taas voitin…

Minä en voi enää valittaa, etten koskaan voita arvonnoissa. Ainakin täällä blogistaniassa minua tuntuu arpaonni suosivan – tällä kertaa minua onnisti Kirstin kyselyarvonnassa. Palkinnoksi sain toivomani kirjan Pappia kyydissä. Tunnustan, etten ole lukenut Kirstin tuotoksia aikaisemmin, sillä luen nykyään harvoin ja varsin satunnaisesti, ja useimmiten tenttikirjoja. Kolmosen joululahjakirja Reetta ja linnan vangit ei myöskään ole vielä ehtinyt iltasatuvuoroon (sitäpaitsi toiveajattelin, että hän lukisi sitä itsenäisesti).

Pappia kyydissä -romaania aloin ahmia heti postilaatikolta kotiin päästyäni enkä sitten malttanutkaan päästää sitä käsistäni koko iltapäivänä ennen kuin pääsin takakanteen asti. Kirjan päähenkilö ja kertojaminä Matleena tuntui aluksi vieraalta mutta kirjan edetessä – ja Matleenan herätessä kotiäitiydestä ja -rouvuudesta itsenäisyyden kaipuuteen – hänen ajatusmaailmansa alkoi tuntua läheisemmältä.

Kirjan alku tuntui jollain tavalla vähän yksioikoiselta. En osaa analysoida kerrontaa tai nimenomaan kirjoitustyyliä sen paremmin. Ehkä alkuosa oli vähän sellaista luettelomaista päiväkuvausta mutta muuttui tarinan myötä monipuolisemmaksi tunteiden analysoinniksi, mikä toisaalta kuvaa myös Matleenassa tapahtunutta muutosta. Hiukan puuduttava alkuosa ei kuitenkaan saanut minua keskeyttämään lukemista. Tarinan jatkaminen palkitsikin lukijansa, sillä myöhemmin sen otteesta olikin jo mahdotonta päästä.

Kirja on viihdyttävä romaani, siis fiktiota, mutta siinä on kutkuttavan monia yhtymäkohtia tiedotusvälineissä vilahdelleisiin uutispätkiin. Jotkin Matleenan edesottamukset tuntuivat minusta jopa hiukan liioitelluilta kunnes muistin ystävien ja tuttavien kertomuksia elävästä elämästä. Ehkä ihan tavallisillekin ihmisille siis voi sattua ja tapahtua kaikenlaista, varsinkin tunteiden sekamelskassa omaa tietään etsiville. Viimeiselle sivulle päästyäni tuntui hyvältä. Nauratti ja hymyilytti kirjan paikoitellen hersyvät tilannekuvaukset. Melkein itketti Matleenan osaan eläytyneenä – näinhän tämän pitikin loppua.

Ehdottomasti aion jatkaa Matleenan tarinan seuraamista seuraavassa kirjassa, mutta nyt mietin vain, marssinko kirjastoon vai kirjakauppaan.

Mainokset

Read Full Post »

Ystävyyttä

Luin Arja Mäkisen kirjan Meidän kesken – Naisten ystävyyssuhteiden arkea. Mikä nautinnollinen lukukokemus, ahmin tämän kirjan vauhdilla väsymyksenkin uhalla. Joissakin kohdissa tunnistin itseäni ja omia ystävyyssuhteitani. Välillä löysin selityksiä tai vastauksia sanomatta jääneisiin kysymyksiin. Aivan kuin tuntisin itseni paremmin luettuani tämän kirjan. Suosittelen tätä kirjaa kaikenikäisille naisille, miksei miehillekin, jos he haluavat oppia ymmärtämään naisia paremmin.

Omat ystäväni ovat kaikki erilaisia. Jokaisella heistä on oma tärkeä paikkansa elämässäni. En aina ehkä muista sanoa sitä. ”Ystäväni, olet tärkeä ihminen. Kiitos siitä, että olet olemassa.”

Read Full Post »

Keskiäkäistä

Jostain nettikirjakaupasta minunkin tilaukseeni tarttui SusuPetalin Keskiäkäisiä hajatelmia, tai oikeastaan kaksikin kappaletta niitä. Tämän kirjoituksen julkaisun aikaan ystäväni on jo omansa saanut, joten voin julkaista kirjoituksen. Luottavaisena uskoin, että Susun keskikäkäisyys kolahtaa itseni lisäksi myös ystävääni.

Kun viimein sain aikaiseksi avattua Keskiäkäiseni muovikääreestään ja vietyä sen yöpöydälle odottamaan, ei tainnut mennä yhtä iltaa enempää, kun ahmaisin herkullisen tutunoloiset olotilat kannesta kanteen. Hyvää kannattaa odottaa, mutta ei siitä yleensä malta hitaasti nautiskella kuten vaikka Keskiäkäisellekin maistuvan suklaan kanssa on usein huomattu.

Moni asia kirjassa kolahti oikein tosi hyvin kohdalleen. Vaikkapa se, että parisuhdetta ei kannata hoitaa olettaen puolison osaavan lukea ajatuksiani. Tästä me keskustelemme Miehen kanssa useinkin… Ajatustenlukemisoletuksiin syyllistyn yleensä minä. Yritän siis opetella vääntämään kaiken ratakiskosta.

Erityisesti pidän Susun lyhyistä elämän totuuksista. Miksi tyytyä näppäilemään luuviulua, kun voi soitella läskibassoa. Läskibassossa on muuten upea ääni ja se on tosi kauniskin. Tai sitä tajuaa jotain tapahtuneen, kun juhlissa saa ottaa ensimmäisenä kahvia. Nämä ovat arjen tragikomediaa: asioita, jotka vain tulevat ja me voimme vastaanottaa ne vastavirtaan pyristellen tai myötävirrassa kevyesti uiden. Valinta on (enimmäkseen) omamme.

Suosittelen tätä pientä runo-mietelmä-kuva-teosta kaikille keskiäkäisille tai sitä elämänvaihetta kovaa kyytiä lähestyville. Ja nuoremmillekin. Ja sen ajan jo ohittaneille. Siis suunnilleen kaikille. 😉

(Ja Susu, vastaus kysymykseesi jo etukäteen: totta kai saat linkittää.)

Read Full Post »