Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Archive for the ‘kirjoittaminen’ Category

En yleensä ole hiljainen. Nyt olen ollut. Ihan muuten vaan.

Väsyinkö kirjoittamaan? Muita blogejakaan en ole lukenut, kun Google Readerin lakkaaminen tuli yhtäkkiä muutaman kuukauden varoitusajasta huolimatta. Sain jotenkin siirrettyä ainakin enimmät syötetilaukseni johonkin toiseen syötteenlukijaan mutta en edes muista sen nimeä, koska en ole käyttänyt sitä. Siis koska en ole muistanut käyttää sitä.

Työtä etsin, omaa paikkaani tässä maailmassa ihmettelen, lyhytkurssin käyneenä olen liiketoimintasuunnitelman viimeistelyä vailla valmis perustamaan yhden naisen yrityksen, koti on edelleen kaaoksessa.

Löytyisikö naiselle senkäranka ja selkärankaan ryhti sillä, että siivoaisi gradun jäljiltä kaaostuneen työpöytänsä?

Mainokset

Read Full Post »

Virtaavat ajatukset täyttää ensi sunnuntaina viisi vuotta. Mielestäni on siis aika luoda katsaus menneiseen viisivuotiskauteen.

Vuonna 2008 olin pyöritellyt blogin aloittamista mielessäni jo yli vuoden päivät mutta alkuun minut sysäsi lopulta osallistuminen Minni Niemelän imetystarina-aiheiseen äitien avoimeen verkkosanataideryhmään. ”I make milk, what’s your superpower?” oli osa Minnin gradua, jonka hän teki Jyväskylän yliopiston kirjoittamisen maisteriohjelmassa. Ja kas, viidessä vuodessa kehä on kiertynyt ympäri niin, että nyt olen itse juuri aloittanut kirjoittamisen perusopinnot Jyväskylän avoimessa yliopistossa. Sitä en tiedä, etenenkö maisteriopintoihin asti mutta ei sekään kai täysin poissuljettua olisi.

Pian blogini laajeni imetystarinoista arjesta kumpuaviin runoihin ja muuhun tarinointiin. Ensimmäisen kerran osallistuin Runotorstai-haasteeseen saman vuoden toukokuussa pyykkärin tankalla. Sittemmin torstairunoja on kertynyt Virtaavissa ajatuksissa jo 99 kappaletta ja sen lisäksi yksi varsinaisen osallistuminen saarivaltionkielisessä blogissani (ja yksi käännös ja pari muuta Runotorstain inspiroimaa). Aihetta juhlaan on siis tässäkin: ensimmäiset sata torstairunoani kirjoitettuna.

Muuten runoja löytyy ”vain” reilusti alle 200 kappaletta. Lastuja ei ylipäänsä ole ilmestynyt päivittäin eikä aina edes viikottain. Tilastoissa näkyy 318 lastua, 1463 kommenttia ja vajaa 25000 katselua. Katselutilasto tosin on vain noin neljän vuoden ajalta, sillä Virtaavat ajatukset sijaitsivat ensin Bloggerissa mutta siirtyivät sitten tänne WordPressin puolelle. Eniten kävijöitä on tähän mennessä ollut 4.2.2010, jolloin julkaisin kaksi lastua, kahdeksan viikon torstairunon ja pahoittelun roskapostiongelmasta. Tilastoista taidan muuten tykätä, sillä julkaisin jo heti blogini alkuvaiheessa perheemme vuoden pyykkitilaston.

Useimmin blogiin on tultu etsimään haikuja, tietoa lintukirpun puremista tai runoa lapselle. Lapsen runoa etsivät ovat yleensä päätyneet tähän YK:n lapsen oikeuksien päivän innoittamaan torstairunooni, joka ei omasta mielestäni ole mikään helmi. Kyseinen runoni löytyy myös lainattuna eräästä AMK-opinnäytetyöstä mutta mainintaa runon tekijästä tai lähteestä siitä työstä ei valitettavasti löydy. Tekijänoikeudet ovatkin niin suhteellinen käsite nykyaikana. Olen toki itsekin lainannut joitakin kertoja toisten sanoja mutta kyllä selvittänyt tekijän asianmukaisesti ja antanut hänelle kunnian.

Viiden vuoden aikana olen vanhentunut viisi vuotta (ylläri-ylläri) ja muuttunut kai virallisesti keski-ikäiseksi. Olen vieläkin opiskelija mutta toivottavasti en enää pitkään, sillä graduni alkaa olla loppusuoralla. Lapsista vanhin on muuttanut omilleen eli perhe on ensimmäistä kertaa pienentynyt. Tänä vuonna kuopuskin lähtee koulutielle. Viidessä vuodessa olen uskaltanut alkaa kutsua itseäni kirjoittajaksi.

Synttäreiden kunniaksi järjestän arvonnan ja tämä on siis kuulkaa aivan ennennäkemätöntä: Minulla on tapana vain voittaa arvonnoissa, ei järjestää sellaisia. Mutta nyt järjestän ja osallistua voit helposti jättämällä kommenttisi. Palkinnoksi voittaja saa jotakin pääsiäiseen sopivaa pientä omin käsin tehtyä… Arvonnan suoritan varmaankin syntymäpäivän 17.3. iltana.

Read Full Post »

Jos olisin vesi, virtaisin kivien välissä hiljaa laulaen.
Jos olisin kukka, avaisin silmäni ihmettelemään, kuinka sininen taivas onkaan.
Jos olisin eläin, kiertyisin kerälle ja kehräisin sydämeesi rauhan.
Jos olisin soitin, helkkyisin tuulessa niin hiljaa, että vain vaivoin kuulisit helinäni huminan yli.
Jos olisin hedelmä, narskuisin hampaissasi ja saisin sinut irvistämään kirpeyttäni.
Jos olisin talo, sulkisin sateen ulkopuolelleni.
Jos olisin kirja, en päättyisi koskaan.
Jos olisin maisema, et näkisi ylitseni.
Jos olisin juoma, jäisit janoiseksi.
Jos olisin puu, kuoreni halkeaisi paikka paikoin.
Jos olisin joku, tahtoisin joskus olla joku muu.
Jos olisin valaisin, ohjaisin sinua polkusi mutkissa.

 

Pitkästä aikaa lueskelin syötteenlukijan satoa. Pitkästä aikaa kirjoitin  tänne. Rooibos oli vastannut Deen haasteeseen ja minä innostuin. Jotain näistä ajatuksista voisi joskus kehitellä eteenpäin…

Muuten olen sentään kirjoittanut. Kirjoittanut gradua, oppimispäiväkirjaa ja kirjoittamisen perusopintojen ensimmäisen kurssin tehtäviä. Kiireisenä tässä pysyy mutta on myös innostavaa.

Read Full Post »

Selvisin marraskuusta, vaikka olen kirjoittanut uuvuksiin asti seminaarityötä tai gradua tai jotain niiden välimuotoa. Hartioissa ei ole enää pehmeitä paikkoja jäljellä, ja olen syönyt liikaa suklaata ja juonut tolkuttomasti kahvia, että olen jaksanut tehdä hommia aina seuraavan vuorokauden puolelle asti. Aamut eivät ole tehokkainta aikaani ja joskus koko päivä meneekin harakoille lapsia kuljettaessa ja ruokakaupassa käydessä ja… Yhtenä aamuna kyllä käytin koiran kanssa lähes tunnin harjulle kiipeämiseen ja näkömuistojen tallentamiseen, eihän se ollut harakoiden aikaa?

Sitten vielä ahnehdin avoimesta yliopistosta lisäopintoja, vaikkei valmistuakseni olisi ollut pakko. Selviän niistäkin kyllä ja joistain varmasti nautinkin. Kirjoittamista. Ensin tieteellistä (tämän englanninkielisen tieteellisen lisäksi sekoittamaan viittausjärjestelmiäni) ja lopulta ensi vuoden alusta alkaen vapaata kirjoittamista. Haaveita pitää toteuttaa.

Olen mieluiten runoilija. Kirjoitan. Huomenna. Joskus.

Read Full Post »

1. Tämä haaste sai alkunsa Satakielen sanoin – blogista. Kerro kuka sinut haastoi.

2. Kirjaa ohjeet ja liitä tunnustuskuva blogiisi.

3. Valikoi kirjoituksiesi joukosta onnistunut teksti, josta olet syystäkin ylpeä. Teksti voi olla esimerkiksi runo, novelli tai katkelma romaanista.

4. Luonnehdi valitsemaasi tekstiä yleisluontoisesti. (haiku, eläinsatu, dialogi, maisemakuvaus jne.)

5. Listaa ainakin viisi tekijää, jotka tekevät tekstistä onnistuneen.

6. Lähetä haaste kommentin muodossa eteenpäin niin monelle kirjoittajaystävällesi kuin itse haluat.

Minä sain Kirjoittajan helmi -haasteen Aimariilta Pollen suuret saappaat -blogista jo viikkoja sitten. Aimarii valitsi omaksi helmekseen koskettavan novellin. Itseltäni ei juuri novelleja löydy, ei edes pöytälaatikosta. Runot ovat minun tekstilajini, siitä ei pääse yli eikä ympäri. Siispä valitsen omaksi helmekseni runon, mutta minkä niistä?

Runoistani suuri osa on tankoja, vähän myös haikuja, ja loput ovat vain joitakin määrämuotoa vailla olevia otteita ajatusvirrasta. Blogiini tullaan usein hakusanalla ’tanka’ ja päädytään silloin tähän pohdintaan runoudesta, joka syntyi runotorstain tankahaasteen innoittamana. Moniin tankoihini olenkin tyytyväinen, vaikkakaan en kaikkiin.

Koska on vaikea valita yhtä ylitse muiden, päätin valita rakkaimmista runoistani yhden tankan, yhden haikun ja pari ajatusvirran otetta.

Valitsemani tanka on välähdys keväisestä illasta. Valitsemani haiku puolestaan kuvaa syksyyn kääntyvää kesää, sadonkorjuun aikaa. Nämä valintani edustavat omista runoistani mielestäni parhaiten japanilaistyylisiä runoja: luontoa karussa kauneudessaan, hetken tunnelmaa vähän ulkopuolelta katsottuna.


hiljaa hämärtyy
tuulen riepottamana
lehtikuuset ja
kimalaisorkesteri
mustikatkin kukassa



niin suurin siivin
lensi pellolle kurki
satoa korjaan



Kahdessa muussa valitsemassani runossa on samaa pelkistyksen tunnelmaa. Ehkä se on tavaramerkkini, vaikka usein koenkin, että en osaa karsia sanoja riittävästi. Ensimmäinen näistä on elämän alkamista, toinen päättymistä – niin elämä kiertää kehää.


uuden talon sauna ei tuoksu savulta
ei tarvinnut yöllä polttoihin herättyä
laittaa puita uuniin
saunan hämyssä silti
otin vastaan kirpeimmät kivut
kesäaamun valoon synnyit



Kuuntelen sadetta
kuinka se hakkaa
syksyn sointuja
Kesä jäi kesken
olisin vielä kukkinut



Lähetän haasteen eteenpäin haikumestari Marjattah:lle, jonka haikuja luen ihaillen ja iloiten. Muitakin hänen juttujaan toki mielelläni lueskelen.

Read Full Post »

luomia painaa
kertynyt univelka
kesälomalla
lapset onnellisina
kun äiti ei herätä



Runotorstain aihe tällä kertaa ihan vain tankan kirjoittaminen. Itse olen kirjoitellut useampiakin tankoja ja ollut välillä työni jälkeen tyytyväinen ja välillä vähemmän tyytyväinen. Utukalle kommentoin hiljattain, että hänen tankansa eivät olleet tyypillisiä lajinsa edustajia, vaikka oikein kivoja olivatkin. Kommentistani sain jälkikäteen moraalisen krapulan, kun aloin miettiä omia tankojani, jotka tuskin nekään yleensä ovat tyypillisiä tankoja.

Tankasta löytyy tietoa suomeksi Wikipediasta tai esimerkiksi Teppo Pihlajamäen Haikueditorin kautta. Haikueditorilla voi tarkistaa, onko kirjoitettu runo haiku tai tanka, ohjelma laskee tavut ja osaa varsin hyvin suomen kielen tavutussäännöt. Käytän sitä usein tarkistusapuna, kun en luota omaan väsymyksen vaivaamaan laskupäähäni.

Itse miellän tyypillisimmän tankan (ja haikun) olevan luontoruno. Wikipedian artikkeli ei kuitenkaan rajoita tankaa luontoaiheeseen vaan määrittelee tankan tyyliltään valittavaksi – aihepiiri voinee tuolloin olla mistä tahansa. Näiden molempien japanilaisten runomuotojen olennainen olemus lienee se, että niissä kuvataan tapahtumia, joiden kautta lukija käsittää taustalla olevat kirjoittajan tunteet. Kirjoittaja ei siis anna valmiiksi pureskeltua selitystä lukijalle vaan antaa tilaa tulkinnalle. Tämän ajattelen olevan hyvä periaate kaikessa muussakin runoudessa. Runoilua yleensä on hiljattain pohdittu Kirjoittajatreffeillä.

Tankassa ja haikussa ei pidä olla loppusointuja. Runojen rytmi muodostuu rajatusta tavumäärästä ja riimittäminen kilpailisi sen kanssa liikaa. Sanaleikkejä sen sijaan voi olla ja sanojen kaksoismerkityksiä kannattaa käyttää hyväkseen. Tepon haikun historiasta kertovassa artikkelissa on tästä ihan mukavasti selitetty. Sieltä löytyy myös tietoa tankan, haikun ja rengan suhteesta.

Omista tankoistani toistaiseksi onnistuneimpana pidän tätä keväistä tunnelmapätkääni. Siinä on esillä luonto kuten ajattelen tankaan kuuluvan. Tanka usein jakautuu kahteen kokonaisuuteen joko 5-7 ja 5-7-7 tai 5-7-5 ja 7-7. Tässä tankassani pysähdys ei näy niin selkeästi mutta ajattelin sen olevan jälkimmäistä sorttia. Sen voisi ajatella muodostuvan myös neljän rivin ja yhden rivin osista, minkä puolestaan huomaan olevan itselleni tyypillinen runoilutyyli: usein runojeni viimeinen lause tai viimeiset rivit sisältävät jonkinlaisen loppuyhteenvedon kysymyksen tai lakonisen toteamuksen muodossa.

Luulen, että tankassa ja haikussa olisi parasta, jos kykenisi ilmaisemaan itsensä ilman välimerkkejä. Minun on ollut hyvin vaikeaa luopua niistä, koska olen aina ollut kielenhuollosta kiinnostunut. Harjoittelemalla kuitenkin oppii ja niin olen hiljalleen oppinut kirjoittamaan kokonaan tai lähes välimerkittömiä tankoja (ja haikuja) verrattuna vaikkapa näihin Imetystarinoihin kirjoittamiini tankoihin.

Muoks. 10.6.09 Marjattah on myös pohtinut osuvasti haikun askeettista ja tankan kuvailevaa olemusta.

Read Full Post »

Tänään eksyin Googlen kautta WordPressin hakuun aihesanoilla ”haikut ja tankat”. Päädyin Mikkelin Setlementti ry:n Sentraalin kirjoittajaryhmien ”Ajan kulumisella on puolensa” -verkkonäyttelyyn, joka WP-blogin muodossa. Aivan ihastuttava sivusto. Ensin lueskelin tietysti hakusanojen mukaisesti haikuja ja tankoja, mutta pakko oli selata kaikki muutkin tekstit. 

Ymmärsin sivuilta, että kyseessä oli kolmen kuukauden kirjoittamiskurssi ihmisille, joista osa ei ollut kokeillut siipiään kirjoittajana aiemmin. Tulokset ovat hienoja, persoonallisia tekstejä useista aiheista ja erilaisin tyylein kirjoitettuina. Voin vain arvata tärkeimmän kurssin tuloksista – kirjoittamisen nautinnon, osaamisen ja uskaltamisen ilon.

Itse koen kirjoittamisen olevan terapeuttista, vaikken edes kirjoittaisi vaikeista aiheista. Samaa uskon useimpien ellei peräti kaikkien blogiystävieni tuntevan. Aina ei ole väliä edes sillä, mistä kirjoittaa, tai miten kokee tekstissään onnistuneensa. Usein pelkkä sanojen juoksuttaminen jostain pään tai sydämen tienoilta paperille (tai useammin nykyään kai tietokoneen näytölle), tuntuu tekevän olon kevyemmäksi. Painavathan ne sanat yhdessä varmaan joitakin grammoja… 😉

Read Full Post »

Older Posts »