Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Archive for the ‘käännöksiä’ Category

Kääntäjän ongelma. Ja usein puhujankin. Miten sen muistaisi, kun eihän-sitä-sanaa-ole-meidän-kielessä. Kuulostaa epäkohteliaalta mutta kun ei muista niin ei muista. Kiitos. Anteeksi. Ole hyvä. Saisinko. Ottaisitko. Antaisitko. Voisinko. Voisitko. Ethän. Älä viitsi. Ole kiltti. Mielelläni.

Olisinko parempi ihminen, jos muistaisin.

”…and the first word that they learned was ’please’…”

Read Full Post »

Käännöksiä

Olen viime aikoina tehnyt käännöksiä. Suurin osa niistä on kotiäidin sivutyötä eli lasten nukkuessa päivä- tai yöunia olen kääntänyt erittäin muodollisia tekstejä, joissa on tietty formaatti, jota nyt vain on noudatettava, vaikka kielen sujuvuus kärsisi – kuten se usein kärsiikin.

Kielenkääntäjän ammatti oli joskus nuorena haaveeni, joka sitten jäi muiden unelmien jalkoihin. Nyt muodollisten tekstieni kautta olen huomannut, että se voi ajoittain olla myös aika puuduttavaa. Opinnoissa eteen tulleet käännökset ovat olleet paljon mielenkiintoisempia. Usein opettajat tuntuvat valitsevan hauskoja, opettavaisia tai herätteleviä tekstejä käännettäväksi.

Omasta aloitteestani ei kuitenkaan ole tullut tekstejä käännettyä. Paitsi kerran. Vuosi sitten etsin sanoja lohduttamaan sukulaisiani, jotka olivat juuri menettäneet 7-vuotiaan tyttärensä. Ensin törmäsin netissä mielenkiintoiseen suomennokseen ja aloin jäljittää alkuperäistä, mikä oli helpommin sanottu kuin tehty, koska tekijä oli suomennoksen yhteydessä ilmoitettu väärin. Osasin kuitenkin lähteä oikeilla sanoilla etsimään ja löysin sen. Alkuperäisen runon luettuani minun oli ihan pakko tehdä oma suomennos. Halusin saada alkuperäisestä runosta kaikki asiat tarkkaan käännettyä, koska mielestäni mitään ei voinut jättää huomioimatta. Niin syntyi melko sanatarkka käännös runosta mutta ei todellakaan runoa. Ehkäpä joskus toiste yritän runojen kääntämistä ihan oikeiksi runoiksi.

Tänään, pitkän aprikoinnin jälkeen tarjoan muillekin luettavaksi käännökseni. Sen kunniaksi, että tänään sain alkuperäisteoksen postitse divarista Britanniasta. Ja ennen kaikkea vuosi ja päivä sitten kuolleen pikkutytön muistoksi.

Kaikille vanhemmille

(”To All Parents”, kirjoittanut Edgar A. Guest, teoksesta ”All In a Lifetime”, 1938,
suomentanut jl 2007)

”Lainaan lapseni teille hetkeksi”, Hän sanoi,
”teille rakastettavaksi, kun hän elää, ja surtavaksi hänen
       kuoltuaan,
ehkä kuuden tai seitsemän vuoden ajaksi, tai
       kahdenkymmenenkahden tai –kolmen.
Siihen asti, kunnes kutsun hänet takaisin, pidättehän hänestä
       huolta puolestani?
Hän ilahduttaa teitä taidoillaan, ja jos hän viipyisikin luonanne
       vain hetken,
teillä on hänen kaunis muistonsa lohtuna surussanne.”

”En voi luvata hänen jäävän, sillä kaikki palaavat Maan päältä,
mutta siellä alhaalla on tärkeää opittavaa, jonka haluan tämän
       lapsen oppivan.
Minä etsin hyviä opettajia ympäri suuren maailman,
ja kaikista elämän väkijoukoista valitsin teidät.
Siis rakastattehan häntä kaikesta sydämestänne ettekä ajattele
       työnne olleen turhaa
tai vihaa minua, kun kutsun hänet takaisin?”

Kuvittelin kuulleeni heidän sanovan: ”Rakas Herra, näin
       tapahtukoon.”
”Kaikesta siitä ilosta, jonka tämä lapsi tuo, uskallamme ottaa surun
       riskin.
Suojaamme häntä hellyydellä, rakastamme häntä niin kauan kuin
       saamme,
ja tuntemastamme onnesta olemme ikuisesti kiitollisia.
Mutta jos enkelit kutsuvat hänet luotamme paljon aiemmin kuin
       suunnittelimme,
uhmaamme katkeraa surua ja yritämme vain ymmärtää.”

Read Full Post »