Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Archive for the ‘imetystarinat’ Category

Nyt on pakko palata blogini alkutaipaleen aihepiiriin. Nimittäin Hesari kohautti vieraskynäkirjoituksellaan tällä viikolla. Lastentautien erikoislääkäri Erkki Savilahti katsoi asiakseen alleviivata suomalaisille, että rintaruokinta ei ole mitenkään ylivertaista nykyisiin teknisesti ylivertaisiin korvikkeisiin verrattuna ja viittasi, että WHO:n imetyssuositukset eivät perustu tutkimukseen eivätkä sovellu Suomeen.

Kätilöliitto reagoi kirjoitukseen välittömästi HS:n nettisivuilla. Aihe on herättänyt keskustelua – puolesta ja vastaan.

Minua surettaa se, että professorismies voi noin vain mitätöidä yhteisesti sovitut imetyssuositukset. Suomen imetysluvut ovat monia muita länsimaita huonommat jo nyt – mitä tämä tekee niille? Enkä niinkään huolehdi tilastoista vaan niistä vauvoista, jotka ansaitsisivat saada äidinmaitoa. Imetyksen väheksyminen asiantuntijataholta käsin ei paranna imetysasenteita eikä myöskään imetysohjausta, jonka puutteeseen homma monella kaatuu.

Imetys on lapsen etu ja imetys on äidin etu. Tässä en näe mitään ristiriitaa. Äitiys on muutos elämässä ja kompromisseja on tehtävä. Joillekin imettäminen on kompromissi lapsen parhaaksi, joillekin se on luonnollinen valinta ilman mitään miettimistä eturistiriidoista. Useimmat äidit myös tarvitsevat imetykseen ohjausta tavalla tai toisella, kirjallisesti tai konkreettisesti.

Joidenkin mielestä tästä kirjoituksesta oli etua niille, jotka ovat tahtoen tai tahtomattaan korvikeruokkineet lastaan. Varmaan totta. En kuitenkaan ymmärrä, miksi niin usein imetyksen puolesta puhuminen, sen hyödyistä kertominen ja ohjeiden antaminen sen toteuttamiseen luokitellaan niiden harvojen äitien syyllistämiseksi, jotka eivät voi imettää. Kun on todettu, että imetysohjaus on edelleen puutteellista, vaikka parannusta aikaisempaan varmasti jo on, miksei sitä tietoa sitten saa jakaa?

Sen sijaan tämä vieraskynäkirjoitus kyllä minusta suorastaan syyllisti imettäviä äitejä. Lisäksi näen eturistiriidan siinä, että imetyssuositukset lyttää korvikkeita tutkinut henkilö. Kenen etua hän tässä ajaa?

Savilahden kirjoituksen herättämä erittäin hyvä asiallisesti perusteltu ja jäsennelty kirjoitus löytyy Dualismi-blogista. Suosittelen lukemaan.

Lopuksi uusintana muutama oman imetystaipaleeni innoittama runo. Nämä kertovat niistä herkistä hetkistä mutta myös vaikeista paikoista neljän lapseni imetyksen eri vaiheista.



Puiston penkillä
kylmä tuuli tapailee
takin lievettä.
Rinnan suojana huivi
ja vauvan ahnas imu.



Huutaa ääneti
rinta verta vuotaen.
Kivun keskellä
rukoilee: heru, heru!
Antaa tuskan virrata.



Se ei saa kiinni
se ei osaa tarttua
enkä minäkään
en edes osaa sitä
pientä vauvaa ruokkia.



Kenkäkaupassa
huonekaluliikkeessä
sinä imit vain.



”Anna kiinteitä”
ihmettelin, uhmasin
maidolla kasvoit.



Sinä osasit
heti tarttua rintaan
imit elämää.



Yöllä nukutaan
vaan tahdoit äidin kylkeen
rinnalle, pieni.



Yhtä hymyä
maidonpullea poika
minusta minun.



Olit lähellä
kun imit; tulet, halaat
nytkin lähellä.

Read Full Post »

Virtaavat ajatukset alkoi Imetystarinoilla. Kirjoitin omista kokemuksistani, niin kipeistä kuin herkistäkin muistoista, samoin nykyhetkestä taaperoimettäjänä. Kirjoitin myös kuvitteellisia juttuja, joihin sekoittui ripaus omaa kokemusta tai muilta kuultua.

En ajatellut sitä, milloin imetystaipaleeni loppuisi, olihan taaperoni vasta pieni, reilusti alle kaksivuotias, ja olin lapsi lapselta päätynyt pidempiin imetyksiin ymmärrykseni lisäännyttyä – nyt en nähnyt mitään syytä vieroitukselle öiden rauhoittamisen tai lapsivapaalle matkalle lähtemisen takia.

Niinpä olemme kulkeneet Kuopuksen kanssa näin pitkälle taaperoimetyksen maailmassa. Ennen viime viikkoista kolmen yön soittoreissuani (ei muuten ensimmäinen sen pituinen poissaoloni imeväisen luota) Kuopus mämmätteli suunnilleen aamuin illoin. Reissun jälkeenkin vielä vähän.

Tänä iltana luimme satua ja juttelin Kuopukselle, kuten aiemminkin, että voitaisiin vaihtaa mämmättely iltasadun lukemiseen, joka on aikaisemmin jäänyt vähemmälle, kun on ollut toisenlaiset iltarutiinit. Satuhetken jälkeen väsynyt tyttö kömpi tyytyväisenä sänkyynsä, pyysi muita iltarutiinejaan muttei enää unimämmää. Ja nukahti pian – onnellisen näköisenä, rauhallisena, suloisena isona pienenä tyttönä.

Read Full Post »

Minni Niemelän Imetystarina-verkkosanataideryhmä toimi innoittajanani Virtaavien ajatusten alkutaipaleella ja antoi sysäyksen oikeasti perustaa pitkään suunnittelemani blogi ikuisen suunnittelun sijasta. Nyt Imetystarinagradu on valmis ja myös luettavissa verkosta. Itse vasta pikaselasin sen läpi mutta voin silti suositella lämpimästi: Minni on tehnyt hienoa työtä! Mielenkiintoinen aihe ja toivotaan, että ei jää ainoaksi kerraksi, kun joku paneutuu imetystarinoihin, olivat ne sitten fiktiivisiä tai omaelämäkerrallisia.

Read Full Post »

Imetys on parhaita ja kauneimpia hetkiä äidin ja lapsen välillä. Ja joskus toki myös kauheimpia, ei se aina onnistu, kuten toivoisi. Toivon silti mahdollisimman monen saavan tällaisia onnistumisen kokemuksia.

Isopeikon hykerryttävän tarinan innoittamana linkit erilaisiin imetystilanteisiin tässä ja tässä. Lisäksi imetyksestä yleensä lisää tietoa halajaville löytyy tämä Imetyksen tuki ry:n loistava Imetystukilista.

Arkitehdin painavia sanoja imetyksestä mm. täällä ja täällä ja monenlaisia ja usean kirjoittajan tuottamia kaunokirjallisia imetysaiheisia tuotoksia Imetystarinoissa. Hernekepissä on myös puitu imetysasiaa muulloinkin kuin tässä kirjoituksessa.

kirjoitti yöllä jl, joka pysyy laktivistina varmasti vielä senkin jälkeen, kun ei enää imetä viimeistä lastaan

Read Full Post »

Vanha mies

Vanha mies odotti unentuloa ja mietti. Hän muisti äidin kirkkaat silmät seuraamassa hänen askeliaan pienen torpan portailta. Hän muisti äidin pehmeän pyykeistä kostuneen esiliinan, jolla äiti pyyhkäisi hänen suven touhuissa mustuneet poskensa. Hän muisti äidin villalangan ympäri kiertyneet sukkelat sormet, ne jotka ohimennen sipaisivat hänen otsaansa kesken aherruksen.

Hän muisti äidin arkisen lämmön ja hiljaisen rakkauden. Hän muisti äidin harvat ja tarkkaan harkitut sanat. Hän muisti äidin sointuvan laulun ja pehmeän kosketuksen. Mutta yhtä hän ei muistanut. Hän ei muistanut, oliko äiti imettänyt häntä. Oliko hän saanut imeä elämän voimaa äidistään vai oliko hänet ruokittu naapurin lehmän maidolla kuten tien toisen puolella asunut nuorempi poika. Hän ei muistanut ja se vaivasi häntä.

Vanha mies oli sivistänyt itseään matkallaan taaperoisesta ikämieheksi. Hän oli lukenut mielenkiinnolla, kuinka käsitykset oikeasta tavasta ravita lapsia olivat muuttuneet vuosikymmenten varrella. Hän oli kaivannut omaa lasta, mutta kun aitan polulla astelevaa emäntää ei ollut aikanaan löytynyt, hän ei ollut saanut kokea isyyden onnea, ja nyt oli jo myöhäistä. Vaivihkaa hän joskus katseli nuoria äitejä ja isiä lapsineen. Kyllä hänkin olisi hellästi hoitanut lapsiaan, olisi tukenut ja kannustanut puolisoaan imettämään, olisi rakastanut lasta ja sen äitiä. Hän olisi osannut, vaikka ei muistanutkaan.

Vanha mies väsyi kaipauksen täyttämiin muistoihinsa ja antoi unen saapua. Sumein silmin hän katseli pihapiiriä, olivatko nuo koivutkin niin korkeita, ja heinät kutittivat nenää. Äitiä ei näkynyt missään, oliko hän jäänyt yksin, äitii, missä te olette, äiti minua pelottaa. Jostain hän kuuli äidin äänen, tuolla tutuilla portailla, ei hän eksynytkään, tule syliin. Äidin kädet auttoivat, ettei hän horjahtanut paadelta kivutessaan polvelle istumaan. Esiliinan pehmeä kangas hyväili hänen poskeaan, kun äiti nosti paitansa helmaa ja otti hänet rinnalleen. Lämmin makea maito valui hänen suuhunsa saaden hänet nielaisemaan. Äiti silitti hiljaa hänen hiuksiaan, ei mitään hätää, tuliko sinun ikävä, tuliko sinun jano. Lämpö valtasi hänet kauttaaltaan ja hänen hengityksensä tasaantui syvään uneen. Hän muisti, hän tiesi.

Imetystarinoiden yhdeksännessä tehtävässä oli tarkoitus kirjoittaa kokonainen kaunokirjallinen teksti. Tämä mininovelli syntyi pitkän hiljaisuuden jälkeen, kun kohtaamani henkilö herätti minut pohtimaan imetystä aivan toisenlaisen ihmisen silmin. Tämä tarina on kuvitteellinen, vaikka tuo ystävä toimikin innoittajanani.

Read Full Post »

Manifesti

 

Aitoa Äidinmaitoa
Breastmilk – Bestmilk

Imetystarinoiden 8. tehtävässä huoneentaulu itselle tai neuvolan seinälle. Sumea kännykkäkuvakin puhuu enemmän kuin tuhat sanaa. 🙂

Read Full Post »

Imetystarinoiden 7. tehtävä on kirjoittaa dialogia imetykseen liittyvästä kohtaamisesta. Tämä on kuvitteellinen kahden äidin (ja yhden taaperon) välinen keskustelu, jossa on hyödynnetty omia ja muiden kokemuksia sekä mielikuvitusta.

– Kummalliseksi on mennyt tää maailma, kun lapsista tehdään pikkuaikuisia jo ennen kouluikää, puetaan aikuismaisesti ja työnnetään pois kotoa harrastuksiin maailmalle.
– Niinpä, kyllä munkin mielestä lasten täytyy saada olla leikkiviä ja oppivia lapsia, turvallisesti äidin ja isän lähellä.
– Mämmää.
– Odota hetki, äiti –
– Ei kai se nyt enää…
– – antaa, mennään tonne istumaan.
– …tissillä käy?
– Antaa, antaa!
– No niin, tule tähän syliin, äiti antaa mämmää.
– [taaperon äänekästä hymyä]
– Miksei kävisi, mikä kiire tässä olis lopettaa?
– No kun, no, se, eihän se ole mikään v a u v a enää.
– Ei mun tisseissä lue mitään ikärajaa, kielletty yli vuoden vanhoilta tai sellaista.
– No mutta onhan melkein kaksivuotias jo ISO.
– Iso vai? Niinku noihin koululaisiin verrattuna esimerkiksi? Kyllä tää pieni on musta vielä aika pieni lapsi, joka tarttee paljon läheisyyttä ja turvaa, tässähän sitä saa mitä luonnollisimmassa muodossa.
– Mut eihän läheisyyden tartte olla tississä roikkumista.
– Ei toki tartte, mutta miksei se voisi olla sitä?
– Niin mutta vauvat vaan…
– WHOkin suosittelee imettämistä jatkettavan ainakin kahden vuoden ikään asti.
– Ai, en… en mä tiennytkään. Ihan tosi?
– Mnnn-nn, ihan tosi.
– No, mulla ei kyllä ois maitoa niin pitkään riittänytkään…

Read Full Post »

Imetystarinoiden kuudennessa tehtävässä on tarkoitus pohtia, millaisin äänin tai kuvin haluaisi kertoa imetyksestä. Itselläni alkoi tehtävän luettuani elää mielessäni Imetyskuvia-lyhytelokuva, jonka ”käsikirjoituksen” sain viimein puettua sanoiksi. Haluaisin tuoda imetyksen esille luonnollisena tapahtumana, ja nimenomaan luonnollisena sen monissa muodoissaan. Siksi tekisin lyhytelokuvan, jossa olisi paljon erilaisia ja mahdollisimman monipuolisia imetystilanteita.

Kuvaisin ensi-imetystä, sitä kuinka äitikin malttaa odottaa, että vauva alkaa hamuta tai suorastaan ryömiä rinnalle. Kuvaisin, kuinka äiti vauvan pienestä inahduksesta havaitsee tällä olevan nälkä ja tarjoaa rintaa. Kuvaisin muutaman päivän, viikon, kuukauden ikäistä vauvaa rinnalla. Kuvaisin vauvaa rinnalla äidin maatessa sängyllä ja äidin istuessa sohvalla lukemassa isommalle lapselle satua. Kuvaisin vauvaa perinteisessä imetysasennossa ja kainaloimetyksessä; kuvaisin myös äitiä, joka imettää vauvaansa kävellen vauva sylissään tai kantoliinassa. Kuvaisin äitiä kaksoset kainaloissaan imetystyynyjen päällä apua vaatineen asettelun jälkeen, kuvaisin vauvaa ja taaperoa tandemimetyksellä. Kuvaisin vauvaa yöllä nukkuvan äidin vieressä kaivautumassa itse paidan alle imuttelemaan. Kuvaisin vauvaa äidin rinnan päällä imemässä.

Kuvaisin vauvaa, joka hymyillen ryömii äidin luokse imemään, ja vauvaa, joka saa rinnalla raivarin mutta lopulta saa raivonsa talttumaan ja imee hanakasti. Kuvaisin reilu puolivuotiasta vauvaa, joka on niin kiinnostunut ympäristöstään, että tämän tästä päästää rinnasta irti kurkistaakseen, mitä ympärillä tapahtuu, ja aina palaa uudelleen rinnalle. Kuvaisin taaperoa, joka kesken leikkien pyytää mämmää, ja käy ottamassa pikkuhörpyn; ja kuvaisin taaperoa, joka sulkee muun maailman kokonaan ulkopuolelleen muutamaksi minuutiksi saadessaan äidin rinnan ja huomion itselleen.

Kuvaisin äidin yritystä ja erehdystä, hyvää ja huonoa imuotetta, harhailua, hikeä, kyyneliä, iloa, onnistumista, pinkeitä kipeitä rintoja, tyhjäntuntuisia ja -näköisiä pussukoita, joista silti heruu äänekkäästi nieltäväksi maitoa. Kuvaisin kaikkea tätä imetyksen arkea ja juhlaa, josta voi vain aavistaa ennen kuin on sen itse kokenut tai lähellään nähnyt. Ennen kaikkea kuvaisin erilaisia imetyksiä ja eri-ikäisten lasten imetyksiä, vauvojen, taaperoiden, leikki-ikäisten.

Tämän kaiken kun saisi vielä tiivistettyä alle kymmeneen minuuttiin ja ympättyä neuvoloiden perhevalmennuspakettiin, jotta nykyajan äidit ja isät saisivat entistä monipuolisemman kuvan imetyksen luonnollisuudesta, eivätkä luulisi, että tarvitsee rajoittaa imetys puoleen vuoteen, vuoteen, kahteen vuoteen tai mihinkään ennaltamääriteltyyn ajanjaksoon.

Read Full Post »

Ehdin taas jo odottaa uutta tehtävää Imetystarinoista, vaikka mukavia välipalojakin oli tarjolla. Kun sitten tänään näin uuden tehtävän, olin ihan otettu: olin siis osannut ennakoida tätä jo pari viikkoa sitten. Rakastan runoja, en niinkään niiden lukemista vaan kirjoittamista, jota en kuitenkaan muun kirjoittamisen tavoin ole paljon viime vuosina tehnyt. Japanilaiset runomitat kaikessa kurinalaisuudessaan tuntuvat toisaalta vapauttavilta ja niistä oli helppo aloittaa runoilu, siksi aiemmat tankat ja haikut. Noista aiemmista haikuistani viimeistä jouduin tänään myös muokkaamaan, kun nolona huomasin Haikueditoria kokeiltuani, että suomen kielen tavutukseni oli ollut hukassa, ja tavuja oli alunperin yksi liikaa. Ei pitäisi liian väsyneenä kirjoitella…

Haikun muotosäännöissä taidetaan mieluummin jättää välimerkit mielikuvituksen varaan, mutta kielenhuollosta ikäni kiinnostuneena en kyennyt jättämään välimerkkejä enkä isoja alkukirjaimia pois, vaikka nyt oikeasti yritinkin sitä. Uuteen tehtävään kirjoitin (tällä erää) kokonaista kuusi haikua. Minulle tuli pakonomainen tarve muistella isompien lasteni jo kauan sitten päättyneitä imetyksiä, ja nämä haikut ovat kaikuja niiltä ajoilta.

Kenkäkaupassa
huonekaluliikkeessä
sinä imit vain.

”Anna kiinteitä”
ihmettelin, uhmasin
maidolla kasvoit.

Sinä osasit
heti tarttua rintaan
imit elämää.

Yöllä nukutaan
vaan tahdoit äidin kylkeen
rinnalle, pieni.

Yhtä hymyä
maidonpullea poika
minusta minun.

Olit lähellä
kun imit; tulet, halaat
nytkin lähellä.

Read Full Post »

Kielen ja tyylin merkitys imetyksestä kirjoitettaessa

Itselläni tulevat imetyksestä kirjoittaessani ensimmäisenä mieleen kauniit asiat ja haikeutta herättävät muistot, ne parhaat hetket. Luulen, että vaikeuksista kertominen saatika sitten kirjoittaminen on vaikeampaa. Kuitenkin vaikeista hetkistä kirjoittaminen luultavasti helpottaisi äidin oloa, ehkä jopa auttaisi jäsentämään tilannetta, kuten monissa muissakin asioissa. Toisaalta vaikeudet mielellään unohtaa heti, kun se vain on mahdollista. Muistiin kirjoitetuista herkistä ja hyvistä hetkistä sen sijaan voi ammentaa voimaa myöhemminkin.

Vaikeuksista kertominen voi olla myös vähemmän hyväksyttävää. Usein ympäristön kommentit antavat ymmärtää, ettei vaikeuksista sovi valittaa, jos ei ole yrittänyt helpottaa niitä yhteiskunnassa yleisesti käytössä olevin ratkaisuin, jotka useimmiten eivät sovi imetysmyönteiseen ideologiaan. Jos murehtii vauvan rintaan tarttumisen vaikeudesta ja huolestaan vauvan ravinnonsaannin puolesta, ohjeeksi tulee korvikkeen antaminen; jos valittaa siitä, kuinka ei jaksaisi jatkuvasti tississä roikkuvaa vauvaa, neuvotaan kuten edellä; tai jos on väsynyt yöheräilyihin… Yllättäen tulee sellainen tunne, että imettävän äidin pitäisi vain olla onnellinen koko ajan, ja jos ei ole, on pidettävä suunsa kiinni, tai ryhdyttävä ruokkimaan lastaan muilla(kin) tavoilla.

Kun yleisemmin varmaankin halutaan kirjoittaa niistä hyvistä hetkistä, kielikin muotoutuu sen mukaiseksi. Kerronnassa käytetään kauniita ja sujuvia sanoja, eikä välttämättä edes mainita arkikielessä tavallista sanaa ”tissi” tai muita karumman kuuloisia imetystermejä. Toisaalta, erityisissä imetyskuvauksissa en ole myöskään nähnyt nykypäivän puhe- ja nettikielessä yleisiä lyhenteitäkään, kuten imde tai lyhyemmin ID (tarkoittaen imetysdementiaa eli vauvojen ja pienten lasten äitien yleistä unohtelua).

Koska imetysaiheesta on löytyvillä niin vähän muuta kuin asiatekstejä, on erityisen mukavaa olla mukana tässä sanataideryhmässä luomassa uutta imetysproosaa, vaikkakin vain pienten tehtävien muodossa! Uskon, etten ole ainoa projektiin osallistujista, joka kokee tämän tärkeänä ja merkityksellisenä. Kiitos, Minni…

Read Full Post »

Older Posts »