Tytöt uupuvat koulussa. He kyllä menestyvätkin mutta sen hintana on uupumus. Näin toteaa tutkija Katariina Salmela-Aro Suomen Akatemian pari päivää sitten julkaistussa tiedotteessa.
Mistä tyttöjen pakottava tarve menestyä koulussa johtuu? Salmela-Aron haastattelusta luin riveiltä ja mieheni mukaan myös rivien välistä, että paineita tulee kavereilta, vanhemmilta ja erityisesti samaa sukupuolta olevalta vanhemmalta eli äidiltä, opettajilta – mutta myös nuorelta itseltään. Itseltä vaaditaan paljon tai vielä enemmän ja tyttö kokee, että hänen on ylitettävä omat tavoitteensa, jotka voivat olla jo valmiiksi kovin korkealta.
Koulu-uupumusta on jo peruskoululaisilla, mutta tiedotteessa se on erityisesti nostettu esiin lukiolaistyttöjen kohdalla. Uupumuksen rinnalla tutkittiin kouluintoa. Minua kiinnostaa se, miten ja miksi kouluinto voi kääntyä koulu-uupumukseksi. Jos sitä tapahtuu tytöillä erityisesti niin kuinka paljon syytä on siinä, että koulu ei tarjoa riittävästi oikeanlaisia haasteita?
Omien lasteni kohdalla olen jo vuosia seurannut sitä, kuinka he tuskastuvat joutuessaan tekemään toistamiseen jotakin rutiininomaisia perusharjoituksia ilman tarvetta käyttää hoksottimiaan uuden oppimiseen. Opettajasta riippuu paljon, osaako ja pystyykö hän antamaan oppilaalle sopivia lisätehtäviä, jotta oppimismotivaatio ei katoaisi. Varmasti on vaikeaa toimia ryhmän kanssa niin, että sekä hitaat että nopeat oppijat saavat riittävästi haasteita, mutta ei se mahdotonta ole. Esikoinen muistelee kaiholla Englannin kouluaan, jossa oppilaat saivat erilaisissa ryhmissä vaatimustasolleen sopivia tehtäviä. Ryhmäjako ei ollut kiinteä vaan vaihteli oppiaineen lisäksi sen mukaan, miten oppilaat kehittyivät. Kaikki tämä tapahtui yhdessä luokkahuoneessa yhden opettajan ja avustajan kanssa ilman suurempaa hässäkkää. Miksei sellainen olisi mahdollista täällä Pisa-tuloksillaan ylpeilevässä Suomessakin?
Koulu-uupumus on käynyt mielessäni myös Esikoisen sairastamisen aikana, erityisesti alkuvaiheissa. Oireet ovat kuitenkin hyvin fyysiset eikä mitään merkkejä epänormaalista stressistä ollut ennen sairastamisen alkua. Sen Esikoinen on huomannut, että huonomman voinnin päiviin usein liittyy stressi – eikä se ole mikään ihme. Kenelläpä ei tuntuisi flunssakin kurjemmalta silloin, jos on kiirettä tai huolta. Minä pelkään sitä kierrettä: kurja olo – stressi – kurjempi olo – suurempi stressi…
Koulu-uupumuksen ennaltaehkäisemiseksi ja helpottamiseksi Salmela-Aro neuvoo korostamaan nuoren vahvuuksia. Koulu voisi tukea ihmissuhdetaitoja ja nuoren omaa jaksamista. Tutkimuksen mukaan koulun aikuisten, niin kouluterveydenhuollon kuin opettajien, tuki vähentää koulu-uupumusta. Elämä on muutakin kuin koulunkäyntiä ja koulunkäynti on muutakin kuin vain suorittamista. Aikuisena sen jo tajuaa, että tärkeintä on oppia elämää varten ja koenumerot ovat toissijaisia. Miehen kanssa olemme tainneet olla kaikista iloisimpia niistä harvoista allekirjoitettavaksi tuoduista seiskan kokeista, koska siinä on täydellisyyttä tavoittelevalle paras tilaisuus oppia.
Minä olen aina yrittänyt lapsilleni korostaa, ettei numeroilla ole suurta väliä. Jos yrittää eikä heitä kokeessa läskiksi, niin ihan sama minkä numeron saa, yrittäminen on pääasia. En halua kuormittaa heitä esittämällä numerovaatimuksia vaikka tiedänkin, että jossain vaiheessa mahdolliset lukioonpyrkimiset sisältävät keskiarvon syynäilyä. Minusta menestysvaatimukset eivät edistä oppimishalua.