häntä on nimittäin kiukuttanut
vähän tai pikkuista enemmän
sillä hetkellä kun olisi pitänyt
päästää äiti töihin

viime viikolla sattui sähkökatkon pimeydessä
ihan väärä hiuspanta päähän
ja tänään oli sukissa vikaa

raasu
ei edes viisijapuolivuotias pieni
kehtaa tunnustaa
että olisi ihan mielellään
viettänyt päivänsä äidin kanssa
vaikka kouluun asti

tai ainakin eskariin

tai kukaties vaikka pidempään

Väsymys. Minulla ja lapsilla.

“En ikinä mene päiväkotiin”, sanoi viisivuotias monta kertaa.
Tänään hän jo ilahtui aamupalapöydässä, kun kerroin,
että päiväkodissa lapsille tarjotaan aamupalaa. Ja lounasta ja välipalaakin.
Sitten joululoman jälkeen.

Ja vaikka syksy on ollut näin musta, marraskuu tuntui helpommalta kuin monesti.

riippuvien koivujen juurelle
tulvivan joen rantaan
kynnöspellon tuoksuun

sitkein juurin

ja niin jäin
tai palasin

kotiin

Runotorstain 223. haaste koti

Runotorstain 221. haaste rauha

Runotorstain 220. haaste, katkelma Risto Oikarisen tekstistä

Kätilöliitto reagoi kirjoitukseen välittömästi HS:n nettisivuilla. Aihe on herättänyt keskustelua – puolesta ja vastaan.

Minua surettaa se, että professorismies voi noin vain mitätöidä yhteisesti sovitut imetyssuositukset. Suomen imetysluvut ovat monia muita länsimaita huonommat jo nyt – mitä tämä tekee niille? Enkä niinkään huolehdi tilastoista vaan niistä vauvoista, jotka ansaitsisivat saada äidinmaitoa. Imetyksen väheksyminen asiantuntijataholta käsin ei paranna imetysasenteita eikä myöskään imetysohjausta, jonka puutteeseen homma monella kaatuu.

Imetys on lapsen etu ja imetys on äidin etu. Tässä en näe mitään ristiriitaa. Äitiys on muutos elämässä ja kompromisseja on tehtävä. Joillekin imettäminen on kompromissi lapsen parhaaksi, joillekin se on luonnollinen valinta ilman mitään miettimistä eturistiriidoista. Useimmat äidit myös tarvitsevat imetykseen ohjausta tavalla tai toisella, kirjallisesti tai konkreettisesti.

Joidenkin mielestä tästä kirjoituksesta oli etua niille, jotka ovat tahtoen tai tahtomattaan korvikeruokkineet lastaan. Varmaan totta. En kuitenkaan ymmärrä, miksi niin usein imetyksen puolesta puhuminen, sen hyödyistä kertominen ja ohjeiden antaminen sen toteuttamiseen luokitellaan niiden harvojen äitien syyllistämiseksi, jotka eivät voi imettää. Kun on todettu, että imetysohjaus on edelleen puutteellista, vaikka parannusta aikaisempaan varmasti jo on, miksei sitä tietoa sitten saa jakaa?

Sen sijaan tämä vieraskynäkirjoitus kyllä minusta suorastaan syyllisti imettäviä äitejä. Lisäksi näen eturistiriidan siinä, että imetyssuositukset lyttää korvikkeita tutkinut henkilö. Kenen etua hän tässä ajaa?

Savilahden kirjoituksen herättämä erittäin hyvä asiallisesti perusteltu ja jäsennelty kirjoitus löytyy Kukkopilli-blogista. Suosittelen lukemaan.

Lopuksi uusintana muutama oman imetystaipaleeni innoittama runo. Nämä kertovat niistä herkistä hetkistä mutta myös vaikeista paikoista neljän lapseni imetyksen eri vaiheista.



Puiston penkillä
kylmä tuuli tapailee
takin lievettä.
Rinnan suojana huivi
ja vauvan ahnas imu.



Huutaa ääneti
rinta verta vuotaen.
Kivun keskellä
rukoilee: heru, heru!
Antaa tuskan virrata.



Se ei saa kiinni
se ei osaa tarttua
enkä minäkään
en edes osaa sitä
pientä vauvaa ruokkia.



Kenkäkaupassa
huonekaluliikkeessä
sinä imit vain.



”Anna kiinteitä”
ihmettelin, uhmasin
maidolla kasvoit.



Sinä osasit
heti tarttua rintaan
imit elämää.



Yöllä nukutaan
vaan tahdoit äidin kylkeen
rinnalle, pieni.



Yhtä hymyä
maidonpullea poika
minusta minun.



Olit lähellä
kun imit; tulet, halaat
nytkin lähellä.

eikä
aurinko paista
hikisiin öihin asti


muistan
kuinka mielelläni
käperryn kainalosi lämpöön

Runotorstain tekstihaasteena eli innoituksen antajana Pertti Niemisen runo kokoelmasta Vaikka aamuun on vielä aikaa.

Runotorstain 216. haasteen linkissä M.A. Nummisen Laulan vaikka sataa

no thorns, though

Runotorstain 214. haaste tälle kesälle pyysi etsimään kesäkirjan ja siitä innoituksen sekä alun runoon. Minun kesäkirjani oli kirpputoriostos festareilta, pieni kirjanen, jossa on Oscar Wilden epigrammeja (=”lyhyitä, purevia runoja” selittää sanakirjani). Kirja on englanniksi, siispä satunnaisnumerolla valitsemani lause on englanniksi ja niin on lopulta runonikin.